keskiviikko 28. syyskuuta 2016

Orwellismin tappio oli sananvapauden voitto

Hallitus päätti olla esittämättä uutta lakia väkivaltaisten järjestöjen kieltämiseksi. Sisäministeri Paula Risikko kertoi päätöksen syyksi seuraavaa.

"Yhdistyksen voi lakkauttaa, jos sen toiminta on olennaisesti lakien tai hyvien tapojen vastaista. Laki meillä jo on, mutta sen säännöksiä ei sovelleta käytännössä. Eli toimeenpanossa on kehitettävää."

Otan päätöksen vastaan tyytyväisenä. Ehdotettu laki olisi todennäköisesti johtanut epämääräisiin tulkintoihin ja sitä kautta sananvapauden supistamiseen. Ja kuten tämän blogin tunnuslauseessa todetaan, "niin kauan kuin yhteiskunnassa on todellinen sananvapaus, se ei voi olla läpeensä mätä. Sen sijaan jokaisesta läpeensä mädästä yhteiskunnasta puuttuu sananvapaus."

On myös hyvä, että ministeri nosti esiin nykyisen lainsäädännön tarjoamat mahdollisuudet, sillä demokraattisessa yhteiskunnassa toimiva järjestäytynyt väkivalta ei ole kenenkään etu, eikä sitä siksi kaivata eikä tule sallia. Valitettavasti erityisesti vasemmistoa ja vihreitä lähellä olevaa poliittista väkivaltaa on jo vuosia kohdeltu silkkihansikkain, mitä voi osaltaan pitää syynä myös niihin tapahtumiin, jotka johtivat hallituksen nyt tekemään päätökseen vaikka väkivallantekijä edustaakin aivan toisenlaista maailmankuvaa.

Suomen hallituksen linjausten seurauksena toivon, että järjestäytyneeseen poliittisesti motivoituneeseen väkivaltaan ja muuhunkin rikollisuuteen puututaan nykyistä tiukemmin. Ja että samalla pitäydytään puuttumisen perusteena väkivaltaisissa teoissa tai niiden valmistelussa, mutta vahvistetaan ajatuksen- ja sananvapautta myös poliittisen eliitin tai jopa kansan enemmistön mielestä vastenmielisissä aiheissa.

Erityisen vaarallisia ovat tämän aamun Helsingin Sanomien pääkirjoittajan lehdessään julkaisemat sanat, joiden mukaan "ääriajattelu kaipaa kasvualustakseen hyväksyntää. Sellaiseksi kelpaa mielikuva, että osa ääriliikkeiden tavoitteista olisi hiljaisesti hyväksyttyjä."

Asian selventämiseksi totean, että esimerkiksi eläinten hyvinvoinnista huolehtiminen nauttii suomalaisten piirissä laajaa hyväksyntää. Samoin maahanmuuton aiheuttamien ongelmien vähentäminen tulijoiden määrää rajaamalla.

Kuitenkin nämä molemmat perusteet ovat myös viime aikoina väkivaltaan syyllistyneiden ääriliikkeiden tavoitteita. Onko päätoimittaja siis tosissaan sitä mieltä, ettei edellä mainittuja tavoitteita saisi tavoitella, tai ainakaan ääneen lausua?

Terveessä yhteiskunnassa on pystyttävä keskustelemaan myös julkisuudessa kaikista asioista. sillä vain sitä kautta niihin voidaan saada parannusta. Sen sijaan ongelmien lakaiseminen maton alle ainoastaan siirtää ratkaisua kohti tulevaisuutta, ja saattaa johtaa aikanaan jopa kertaluokkaa väkivaltaisempaan mätäpaiseen purkautumiseen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Miksi mediaan ei luoteta?
Mutta kuka puolustaisi sananvapautta?
Toimittaja Pirkko Kotiranta: patsas ja sananvapaus

Kiitos ajatuksen lukemisesta

Tervetuloa uudelleen!