sunnuntai 21. helmikuuta 2016

Kommunismin varjo selittää Visegrad-maiden ja Länsi-EU:n poliittisia eroja

Helsingin Sanomien pääkirjoittaja Kaius Niemi kirjoitti tämän aamun iloksi kolumnin, jossa hän pohti Visegrad-maiden eriytymisestä muiden EU-maiden politiikasta. Kirjoitus vaatii pari kommenttia, jotka teen lainaamalla Niemen kirjoituksesta pätkän kerrallaan ja sen jälkeen kertomalla mikä häneltä on jäänyt ymmärtämättä.

"Unkarin, Puolan ja Tšekkoslovakian johtajat allekirjoittivat yhteistyösopimuksen Visegrádissa alkuvuonna 1991. Se tähtäsi maiden länsi-integraatioon: kaupankäynnin, pääomien ja työvoiman liikkuvuuteen, rajojen avaamiseen.... Sosialismin vuosikymmeninä kahlittu vanha eurooppalaisuus heräisi uuteen kukoistukseen. Tähän siivittäisi ensisijaisesti kulttuurinen ja historiallinen pääoma – ja vasta toissijaisesti taloudelliset tekijät"

Sopimuksen taustalla oli ennen kaikkea sopimusmaissa lähes puolen vuosisadan ajan vallinnut kommunistinen diktatuuri, jossa paikallista valtaa käytti rautaisella otteella kunkin maan puolue-eliitti, kansan ajatukset oli kahlehdittu pakkokeinoin ja (suunnitelma)talous oli kuralla. Lisäksi tavallisten ihmisten yhteydet länteen oli suljettu ja diktatuurin valvoma media syötti pelkkää kommunistipropagandaa.

Nämä olivat niitä nimenomaisia asioita, jotka haluttiin muuttaa kunkin maan sisällä. Länsi-integraatiolla taas haluttiin varmistaa, ettei lähes jokaisen ihmisen vihaama kommunistidiktatuuri enää koskaan palaisi.

"...avoimuus on kääntynyt sulkeutuneisuudeksi. Tällä kertaa maita yhdistää pakolaiskriisi. Visegrád-nelikko vastustaa voimallisesti turvapaikanhakijoiden uudelleensijoittamista unionin sisällä ja haastaa etenkin liittokansleri Angela Merkelin halua ratkaista kysymys yhdessä Turkin kanssa."

Kun tarkastelemme nykyistä Euroopan Unionia, on myös siellä, ellei nyt aivan kielletty, mutta kuitenkin demonisoitu näiden maiden kansojen suuren enemmistön kannattama oman maan, kulttuurin ja orastavan hyvinvoinnin vaaliminen. Räikeimmin se näkyy EU:n maahanmuuttopolitiikassa, jossa Unionin ja Merkelin ehdottamana ratkaisuna on ongelman levittäminen kaikkialle - halusi kansa sitä tai ei. EU toimii maahanmuuttopolitiikassaan siis aivan yhtä brutaalisti kuin kommunistidiktatuureissa oli tapana tehdä ennen vanhaan.

Muistutan Kaiusta siitä, että (kuten jo edelle kirjoitin) EU:n maahanmuuttopolitiikassa näkyvän tyyppinen vallankäyttö on juuri sitä, miksi Visegrad-maat halusivat lopullisesti pois kommunistileiristä ja liittyä länteen. Siksi ei myöskään ole ihme, että sopimusmaiden asukkaiden enemmistö ja siten myös poliitikot ovat pettyneitä nykyiseen Unioniin ja vastustavat heitä ikävästä menneisyydestä muistuttavaa eurooppalaista komentokulttuuria.

"Syvempi kysymys liittyy erityisesti Unkarin ja Puolan poliittiseen kehitykseen.

Molempien maiden hallitukset ovat käytännössä irtautumassa avoimen demokratian arvopohjasta. Unkarin pääministeri Viktor Orbánin toimia on seurattu huolestuneina monissa jäsenmaissa. Pakolaiskriisi on vain lisännyt kierroksia, kun hallitus on kääntynyt tavoitteissaan kohti äärioikeistolaista oppositiota. "

Kuten jo edellisessä kommentissani totesin, heijastaa unkarilainen ja puolalainen politiikka kansan tahdon noudattamista. Vaikka maissa esiintyy myös tyytymättömyyttä hallitsevia puolueita kohtaan, ovat molemmat nousseet valtaan kansan demokraattisissa vaaleissa antaman valtakirjan turvin. Ja kuten kolumnisti Niemi vihjaisikin, on Unkarissa olemassa myös valtapuoluetta merkittävästi radikaalimpi ja suuren kannatuksen omaava maahanmuuttovastainen puolue.

Jos nyt sitten kävisi niin, että Orbanin hallitus ryhtyisi sellaiseen maahanmuuttopolitiikkaan kuin kolumnisti Niemi tai liittokansleri Merkel haluaisivat, olisi seuraavien vaalien tuloksena jotain aivan muuta kuin maahanmuutolla itsensä Kreikan, Saksan tai Ruotsin kaltaisiin vaikeuksiin ajava Unkari. Sitä hallitsisi mitä luultavimmin vielä nykyistäkin maahanmuuttajavastaisempi puolue, jonka johdolla maa saattaisi jopa erota - tai tulla erotetuksi - koko EU:sta.

"Puola ja Unkari tuskin riittävät vavisuttamaan EU:n kokonaisuutta perinpohjaisesti.

Pikemminkin ne voivat olla edistämässä mahdollista dominoefektiä, jos eliittivetoiseen eurooppalaiseen malliin kyllästyminen johtaa laajemmin epävakaiden ja populististen hallitusten nousuun."

On totta, ettei Länsi-EU:n asukkailla ole laajempaa kiinnostusta seurata Puolan ja Unkarin mallia. Suurin osa ihmisistä lienee itse asiassa totaalisen tietämättömiä näiden maiden hallitusten toimista. Osin siksi, että läntisten valtamedioiden antama kuva näiden maiden tapahtumista tuskin antaa kovinkaan tarkkaa kuvaa todellisuudesta.

Siten Niemen pelkäämä dominoefektikään ei uhkaa läntisiä maita. Sen sijaan EU:n harjoittama kansan tahdon vastainen ja sen hyvinvoinnille tuhoisa maahanmuuttopolitiikka ovat omiaan vieraannuttamaan myös länsi-eurooppalaiset kansat Unionista. Niinpä olemme nähneet Ranskan Front Nationalin ja Ruotsin Sverigedemokraattien kaltaisten puolueiden nousun.

Jos EU:n poliittinen johto ja Kaius Niemen kaltaiset journalistit haluavat vastustaa niiden kaltaisia puolueita, olisi tehokkain tapa siihen täyskäännöksen tekeminen suhtautumisessa nykyiseen maahanmuuttokriisiin. Kymmenien vuosien takaisesta kommunismista lainattujen kansan tahtoa halveksivien toimien sijasta olisi pyrittävä kuuntelemaan kansan enemmistöä ja tekemään politiikkaa sen antamien suuntaviivojen mukaisesti.

Sitä kutsutaan demokratiaksi, eikä siihen kuulu nykyisin vallalla olevan kaltainen ja Kaius Niemen kolumnissaan esillä pitämä kansalaisia halveksiva besserwisserismi. Visegrad-maissa toimitaan demokraattisesti jo nyt - todennäköisesti siksi, että niiden poliittinen järjestelmä ei ole nuoruutensa takia ehtinyt vielä luutua samalla tavalla kuin Länsi-EU-maissa, joten siirtymät ovat siellä olleet huomattavasti nopeampia.

Myös Länsi-EU:ssa kannattaisi harkita luopumista sellaisesta politiikasta, joka muistuttaa pikemminkin diktatuurihallintoja kuin aitoa ja avointa demokratiaa. Samalla myös vastakkainasettelu Visegrad-maiden ja muun EU:n väliltä katoaisi.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ulkovaltojen poliittisesta rahoituksesta ja sen tutkinnasta
Turvapaikkapolitiikan seurauksista



10 kommenttia:

  1. Vaan on se aika hankalaa, houkutella sosialistisen Euroopan diktaattoreita luopumaan tärkeimmästään, vallasta. Siitähän he ovat valmiita pitämään kynsin hampain kiinni, vaikka yhteiskunta tuhoutuukin. Kuten näemme kotimaan uutisistakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taitaa sinänsä koskea kaikki diktaattoreita ja muitakin poliitikkoja.

      Poista
  2. Hyvä analyysi professorilta - tässä on sitä kaipaamaani tutkivaa journalismia.
    Kyllä vuosien takainen slogan
    " EUvostoliitto " tuntuu yhä enemmän sopivan tähän eu-eliitin politiikkaan.
    -Beowolf-

    VastaaPoista
  3. Kiitos Professorille analyyttisestä kirjoituksesta.
    Kun ne eläkepäivät koittavat, sallinette ehdottaa, että siirtyisitte politiikkaan ja pyrkisitte eduskuntaan.
    Uskoisin, että jos tämäntyyppiset ajatukset selkeästi esitettyinä eduskunnan tavoittaisi, kuulijoista ainakin osa ajattelisi samoin ja muutosta voisi alkaa tapahtumaan.

    VastaaPoista
  4. Klo 10.14 anolle: puolue jäisi vaan hakuseen. Omilla aivoillaan ajattelua kun ei arvosteta missään puolueessa.

    VastaaPoista
  5. Kannattaa tutustua Unkarin uudempaan poliittiseen historiaan: vaalit 2006

    Sosialistipääministeri jäi kiinni valehtelusta ja vanha valta äänestettiin oppositioon, jossa se on edelleen. Kansa ei ole unohtanut.

    Koko Eurooppa on samanlaisessa vallankumouksellisessa tilassa kuin Unkari 2006 ja eliitti varmaan tietää sen.

    VastaaPoista
  6. Kiitos molemmille Anoille ehdotuksesta ja sen kommentoinnista. Ensin on todettava, ettei ehdotus ollut ensimmäinen tätä blogia pitävälle alter egolleni.

    Ja senkin voinen paljastaa, että myös reaalimaailman itselleni on ehdotettu useita kertoja politiikkaan lähtemistä. Jopa minulle tuntemattomien ihmisten toimesta.

    Koska minulla kuitenkin on olemassa toinenkin elämä (jota ei kai uskoisi tänne kirjoittamiseni tiheyden perusteella) enkä myöskään ole julkisuushakuinen, en ole ottanut noista neuvoista vaarin. Etenkin kun puolueen valinta tosiaankin tuottaisi tuskaa. Siten en usko tulevani luomaan poliittista uraa edes eläkepäivien koittaessa.

    Sen sijaan toivon näillä kirjoituksilla olevan yhteiskunnallista merkitystä - ellei välittömästi niin ainakin välillisesti ihmisten ajattelua provosoivana.

    VastaaPoista
  7. Niin ne Euroopankin asetelmat ovat hyytävästi heittäneet häränpyllyä. Nyt Länsi-Eurooppa Brysselin ja Berliinin johdolla edustaa sitä keskusjohtoista, ylimielistä ja ainoana oikeassaolevana itseään pitävää valtakasautumaan, jota ennen paettiin idästä. Että tämäkin aika piti kokea.

    EU-eliitin suhtautuminen Brexitiin kuvastelee kaikkea tympeätä, jota vapaudenkaipuussa heittelehtivä ihmispolo kavahtaa. Bryssel vuoroin uhkailee, vuoroin imartelee kykenemättä hyväksymään omaa epäonnistumistaan. Jos Euroopan Unioni olisi vaatekappale, esim housut, siinä olisi jo enemmän paikkoja kuin alkuperäistä kangasta ja silti perskannikat ikävästi vilahtelisivat.

    Jälleen mainio kirjoitus Professorilta.

    VastaaPoista
  8. EU:n "rysseliläiselle" komennolle näytää olevan ominaista pyrkimys levittää ongelmat tasaisesti kaikkialle, sensijaan että ne eristettäisi ja ratkaistaisi. Sehän ei koske ainoastaan akuuttia maahanmuutto ongelmaa, vaan talouspulmissa on aivan sama pyrkimys. Mitäpä velkaunionikaan on muuta kuin sitä samaa vahingon levitystä.

    VastaaPoista

Kommentointi tähän kirjoitukseen on vapaata ja toivottavaa. Pyydän kuitenkin noudattamaan kaikissa vastineissa hyviä tapoja ja asiallista kieltä. Valitettavasti tämä asia karkasi käsistä kesällä 2022, minkä seurauksena olen 15.8.2022 alkaen poistanut epäasiallista kielenkäyttöä sisältävät kommentit riippumatta niiden asiasisällöstä.

Kiitos ajatuksen lukemisesta

Tervetuloa uudelleen!