perjantai 20. lokakuuta 2017

Huhtasaari sallisi kaikille sananvapauden

Kuten lukijani tietävät, on sananvapaus tämän blogin isännälle tärkeä asia. Siksi panin mielenkiinnolla merkille presidenttiehdokas Laura Huhtasaaren (ps) eiliset linjaukset.

Hänen mukaansa "...kaikilla on oikeus sananvapauteen. En ole sitä mieltä, että jollakin ihmisellä ei sitä olisi."

Hän linjasi myös sananvapauteen kuuluvan vastuun: "jos... on joku tietty asia valetta ja on haluttu valheellisesti luoda väärä mielikuva, niin sellaisen jutun kyllä tuomitsen". Molemmat Huhtasaaren linjaukset vastaavat täsmälleen minun näkemystäni.

Olisi hienoa, jos suomalainen lehdistö noudattaisi Huhtasaaren linjauksia. Some-aikaan tärkeää on etenkin tuon jälkimmäisen linjauksen noudattaminen.

Tosin asiassa olisi sellainen huono puoli, että tämän blogin aihepiiri supistuisi huomattavasti: olenhan kirjoittanut kymmeniä tekstejä, joiden motiivina on valtamedioidemme tarkoituksella luomat väärät mielikuvat. Esimerkkejä voi itse kukin katsoa tämän tekstin lopusta.

Olisi myös hienoa, mikäli suomalainen oikeuslaitos ottaisi asiakseen sen pohtimisen, mitä Huhtasaaren linjaus valheista ja valheellisista mielikuvista tarkoittaisi oikeusvaltiossa. Meillähän on tunnetusti annettu oikeudessa tuomio myös tosiasioiden ja niiden loogisten seurausten esittämisestä julkisesti todeten perusteluissa, että "logiikalla tai niin sanotuilla järkiperusteluilla ei... ole todellista merkitystä uskonnollisista kysymyksistä käytävässä keskustelussa".

Aiempia ajatuksia suomalaisen valtamedian luomista valheellisista mielikuvista:
Antoiko Yle tahallaan väärän vaikutelman?
Maahanmuuttajien yrittämisinnossa on eroja
Mediakritiikkiä Ylen raiskaus-väitteistä
Mitä tarkoittaa enemmistö maahanmuuttoasioissa

torstai 19. lokakuuta 2017

Sikailua toisten juhlissa

Helsingin Sanomat kertoi, että pääkaupungissamme on lyhyen ajan sisällä tapahtunut kaksi törkeää tunkeutumista nuorten juhliin. Suomenlinnassa saapui viime sunnuntaina yksityisjuhliin yhteensä viisi tiettyjen etelässä kehittyneiden etnisten ryhmien - neljällä Afrikan sarvessa esiintyviä -  piirteitä omaavia kuokkavieraita, joiden epäillään varastaneen tarvittaessa väkivaltaa käyttäen ihmisiltä omaisuutta.

Sitten viime tiistaina Käpylässä peräti 40 kuokkavierasta pilasivat nuoren ihmisen syntymäpäivät pahoinpitelemällä juhlijoita, rikkomalla paikkoja ja kaivelemalla kaappeja varastaakseen niistä tavaraa. Näiden henkilöiden taustasta ei jutussa kerrota mitään.

Uutisoinnista ei selviä liittyvätkö kaksi mainittua tapausta toisiinsa millään tavalla. Molemmissa on yhteisenä piirteenä se, että tunkeutujat ovat käyttäneet hyväkseen sosiaalista mediaa ja että heidän kiinni saamiseensa on kohtuullisen hyvät mahdollisuudet.

Tapaukset ovat ikäviä, mutta eivät sinänsä aivan uutta Suomessa. Ei tarvitse mennä edes puukkojunkkarikaudelle, vaan myös esimerkiksi minun nuoruudessani teini-ikäisten bileisiin tunkeutui usein kutsumattomia kantasuomalaisia (eipä täällä juuri muitakaan ollut) nuoria. Joskus he saattoivat kyllä varastaa tavaraa tai rikkoa paikkoja, mutta sellainen oli harvinaista, koska yleensä vain tahdottiin mukaan juhlimaan.

Nuoruuteni jälkeen olen silloin tällöin lukenut erilaisiin nuorten juhliin saapuneista kuokkavieraista ja heidän aiheuttamistaan ongelmista. Kaksi vakavaa tapausta samalle viikolle on kuitenkin harvinaista. Siksi on syytä toivoa, etteivät nyt Käpylässä ja Suomenlinnassa nyt nähdyt samankaltaiset tapaukset kerro nuorison häiriökäyttäytymisen lisääntymisestä maassamme.

Mikäli kuitenkin kyse on sellaisesta, on viranomaisten ja poliittisten päättäjien syytä tehdä asiasta pikaisesti johtopäätökset ja toimia siten, ettei ilmiöstä muodostu uutta maan tapaa. Ihan ensimmäiseksi on selvitettävä löytyykö tapauksille muitakin yhteisiä tekijöitä kuin sosiaalisen median hyödyntäminen ja sikamainen käytös.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Puolalaista lomailua Italiassa
Järjetöntä väkivaltaa ja sikailua
Klovneja, knock-outeja ja taharruksia - mutta miksi?

keskiviikko 18. lokakuuta 2017

Riitelevät vennamolaisuuden perilliset

Helsingin Sanomien toimittaja Olli Pohjanpalo kiinnitti tämän aamun jutussaan huomiota perussuomalaisten ja sinisten väliseen keskinäiseen riitelyyn. Lokaa heitellään molemmin puolin, mikä on herättänyt toimittajassa ihmetystä "vihan" määrästä.

Itse ymmärrän, että lähes nollasta kannatusta etsivän Sinisen Tulevaisuuden piirissä etsitään kansan huomiota myös roisilla kielenkäytöllä. Sen sijaan on vaikeampaa nähdä, mitä hyötyä kahtiajaosta voittajana selvinneet halla-aholaiset voisivat voittaa kovalla sanailullaan.

Päinvastoin, sivistymättömästi muotoillut kommentit herättävät valtamedian huomion, jopa ansaitusti, ja nostavat entisestään muutenkin Perussuomalaisia poliittisesti epäkorrektina puolueena pitävien ihmisten kynnystä heidän äänestämiselleen. Eihän Suomessa ole koskaan arvostettu kilpailijoiden julkista sättimistä.

Jos itse olisin perussuomalainen, jättäisin Sinisen Tulevaisuuden ja sinne loikanneet mahdollisimman vähälle huomiolle. Mikäli aihetta löytyisi, kommentoisin asia-argumentein ilman henkilöön kohdistuvia kuvailuja.

Jos taas olisin sininen, pyrkisin tekemään itsestäni luotettavan poliittisen vaihtoehdon. Se tarkoittaisi oman agendan luomista tosiasioiden pohjalle. Erityisesti pyrkisin vakuuttamaan äänestäjät siitä, että kuluvan hallituskauden jälkeen puoluetta ei enää vietäisi hallitukseen ilman, että sille tärkeät hallitusohjelman tavoitteet tulisivat täytetyiksi hallituskumppaneiden siihen tuomien asioiden tavoin.

Siinä suhteessa paras mahdollinen lähestymistapa olisi nykyisestä hallitusohjelmasta kiinni pitäminen huolimatta Sipilän ja Orpon vastahangasta. Tosin tehtävä saattaa olla mahdoton kansan kannatuksen puuttuessa ja oppositioon siirtymishalujen ollessa ilmeisen vähäiset.

Tosiasia kuitenkin on, ettei Sinisten lisäksi myöskään Keskusta ole nykykannatuksellaan halukas valtioneuvoston kaatamiseen tai ainakaan uusiin vaaleihin. Se saattaisi antaa vipuvartta myös Kokoomuksen pakottamiseksi hallitusohjelman linjoille, sillä onhan selvää, että myös siellä tunnetaan vetovoimaa ministeriauton takapenkkiä kohtaan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä: 
Simon Elo muunteli olkiukkoa
Soinilaiset saavat alle puolet halla-aholaisten kannatuksesta
Brysselissä räjähti, mutta Petteri Orpo kaipaa Suomeen lisää pakolaisia

tiistai 17. lokakuuta 2017

Ruotsin Kokoomus Itävallan Kansanpuolueen jalanjäljillä

Kuten eilen kirjoitin, Itävallassa kansa päätti ratkaista vuonna 2015 räjähtäneen maahanmuuttopoliittisen ongelman poliittisen eliitin oltua kykenemätön tekemään asiassa tarvittavia ratkaisuja. Ensin maahanmuuttokriittisen Vapauspuolueen eli FPÖ:n presidenttiehdokas voitti vaalien ensimmäisen kierroksen, ja hävisi vain niukasti toisen.

Seuraavan puolentoista vuoden kuluessa poliittisesti korrektimpana pidetty Itävallan Kansanpuolue ÖVP otti omakseen FPÖ:n maahanmuuttokriittisen linjan ja voitti parlamenttivaalit. Aika näyttää, osoittautuuko puolue äänestäjien luottamuksen arvoiseksi, vai tekeekö se soinilaiset ja jättää maahanmuuttopoliittiset toimet valtaan päästyään tekemättä.

Yleisradio kertoi eilen illalla, että myös Ruotsissa tapahtuu kummia. Seuraavassa lainaus veromedian uutisesta.

"Ruotsin Kokoomus vaatii EU:n yhteisiä pakolaiskiintiöitä, jonka perusteella turvapaikkaa ei voisi hakea yksittäisestä EU-maasta, vaan esimerkiksi EU:n rajojen ulkopuolisilla pakolaisleireillä... Puolueen maahanmuuttopolitiikasta vastaava Johan Forssell perustelee... ´aiempi politiikka on pikemminkin pahentanut maahanmuuton ongelmia, koska tulijoille ei ole voitu asettaa vaatimuksia´... Kokoomus päätti myös vaatia kerjäämisen kieltämistä koko maassa."

Ruotsissa Sosiaalidemokraatit ovat puheissaan arvostelleet Kokoomuksen tiukempia linjauksia, mutta kuitenkin  tiukentaneet kantojaan lisääntyneeseen jengiväkivaltaan maahanmuuttajavaltaisissa lähiöissä.

Ylen jutun mukaan myös Ruotsissa poliittisesti korrekteina pidettyjen puolueiden uusissa linjauksissa on taustalla kansan tahto eli maahanmuuttokriittisen puolueen eli Ruotsidemokraattien kannatuksen nousu. Sekä Sosiaalidemokraatit että Kokoomus ovat mielipidemittausten mukaan menettäneet kannattajiaan heille ja maassa on parlamenttivaalit jo vuoden kuluttua.

Nähtäväksi jää, onnistuuko Ruotsin poliittinen eliitti kääntämään kannatuksensa omimalla valtamediassa poliittisesti epäkorrektin puolueen maahanmuuttopolitiikan. Ja jos onnistuu, vastaako se puheistaan, vai tekeekö soinilaiset.

Kansan kannalta tässä tilanteessa oleellista niin Itävallassa kuin Ruotsissakin on pysyä hereillä. Jos rima äänestää varsinaisia maahanmuuttokriittisiä on valtamedian painostuksen alla liian korkealla, on äänestäjien ainakin pidettävä silmänsä ja korvansa auki seuraavia vaaleja ajatellen.

Mikäli heidän maansa maahanmuuttopolitiikka ei siihen mennessä ole järkevöitynyt, on äänestäjien viimeistään silloin tullut aika hypätä valtamedian ja vanhojen vallanpitäjien asettaman riman yli. Juuri nyt on kuitenkin oleellista muistaa, että paras vakuutus poliittisen eliitin maahanmuuttopolitiikan suunnanmuutoksesta on pitää huoli maahanmuuttokriittisten niille aiheuttamasta riskistä: juuri näin kävi Itävallassa, missä Vapauspuolue keräsi noin 26 prosentin kannatuksen.

Mikäli Ruotsidemokraatit nousevat samanlaisiin lukemiin vuoden 2018 vaaleissa, on myös Kokoomuksen ja Sosiaalidemokraattien pidettävä huoli vaalilupaustensa pitämisestä. Näin ainakin, mikäli vaalien jälkeiset gallupit ylläpitävät pelkoa ihmisten lopullisesta tympääntymisestä monikulttuurin pakkosyöttöön.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Itävallassa toteutui kansan tahto
Muutoksen tuulia ruotsalaisessa politiikassa
Ruotsi välttyi maahanmuuttovaaleilta

maanantai 16. lokakuuta 2017

Itävallassa toteutui kansan tahto

Itävaltalaiset äänestivät eilisissä vaaleissa kansan tahdon mukaisesti. Tuo tahto näkyi erityisesti holtittoman maahanmuuttopolitiikkaan vastustamisena.

Samankaltainen tahto löytyy myös muista EU-maista, joiden kansalaisten selkeä enemmistö ilmaisi viime vuodenvaihteen suuressa kyselyssä vastustavansa kaikkea maahanmuuttoa muslimimaista. Itävaltalaiset eivät tässä kyselyssä juurikaan poikenneet muista EU-kansalaisista.

Tulosta on maamme valtamediassa hämmästelty ja kauhisteltu jo etukäteen. Siinä ei kuitenkaan ole mitään kummallista, vaan on ainoastaan luonnollista, että vaalien tuloksena parlamentit täyttyvät sellaisista henkilöistä, joiden näkemykset vastaavat kansan näkemyksiä. Sitä kutsutaan demokratiaksi.

Sen sijaan on varsin kummallista, että esimerkiksi Suomen hallitus toteuttaa edelleen kansan tahdon vastaista maahanmuuttopolitiikkaa. Meillä esimerkiksi annetaan laittomasti maassa oleskelevien ihmisten kulkea vapaasti muun kansan parissa, vaikka sellainen voi todistetusti johtaa jopa terroritekoihin ja kansan ylivoimainen enemmistö vastustaa sitä.

On kuitenkin selvää, että myös meillä demokratia tulee ennemmin tai myöhemmin johtamaan myös maahanmuuttopolitiikan muutoksiin. Tätä kehitystä saattoi maamme ainoan maahanmuuttokriittisen puolueen hajottaminen hidastaa, mutta lopputulos on joka tapauksessa vääjäämätön.

Lopuksi pieni kommentti Ylen Sampo Vaarakallion analyysistä Itävallan vaaleista. Hänen mukaansa EU:n "yhteisiä arvoja koetellaan. Itävallan EU-politiikka tiukkenee entisestään ainakin maahanmuuttoasioissa."

Minä ihmettelen kenen yhteisistä arvoista Vaarakallio  puhuu? Ilmeisesti EU-eliittin arvoista, mutta kuten edeltä ilmenee, ei ainakaan EU-kansalaisten arvoista, jotka päin vastoin ovat juuri toteutuneet Itävallassa.

Tässä tullaankin ongelman ytimeen. EU:n eliitti ja myös valtamedia ovat eriytyneet omaan kuplaansa. Ne eivät tunnista tosiasioita vaan kuvittelevat voivansa johtaa Unionia oman tahtonsa ja omien arvojensa mukaan.

Tähän asiaan taitaa valitettavasti tulla muutos vasta sitten, kun suurin osa EU-kansoista on omissa vaaleissaan äänestänyt omien arvojensa mukaisesti. Mutta pahoin pelkään, että vielä silloinkin ainakin media ja komissio taistelevat tiukasti omien arvojensa puolesta kansalaisten tahtoa vastaan. Toivottavasti ei kuitenkaan samalla tavalla, joka on meille hiukan vanhemmille ihmisille tuttu jo viime vuosisadalta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
96% suomalaisista haluaa rajoittaa EU:n ulkopuolelta tulevaa maahanmuuttoa
Minne menet, Euroopan Unioni?
Kommunismin varjo selittää Visegrad-maiden ja Länsi-EU:n poliittisia eroja

sunnuntai 15. lokakuuta 2017

Vasemmistonaiset upottavalla suolla

Olemme saaneet viime päivinä seurata yhtä mielenkiintoisimmista etapeista Vasemmistoliiton muutosprosessissa työväenpuolueesta vihervasemmistolaisen aatemaailman ajajaksi. Tarkoitan tietenkin kansanedustaja Anna Kontulan (vas) ja ammattiyhdistysväen julkisuuteen noussutta nokittelua.

Kaikki alkoi siitä, kun Kontula ryhtyi ajamaan tarveharkinnan poistoa EU- ja ETA-alueen ulkopuolelta suomalaisille työmarkkinoille pyrkiviltä ihmisiltä. Tämä on luonnollisesti närkästyttänyt ammatikseen työntekijöiden etua puolustavia ay-johtajia.

Rakennusliiton toisen puheenjohtajan Kyösti Suokkaan mukaan Anna Kontula ei ymmärrä saatavuusharkinnan poiston seurauksia ja syyttää tätä pakolaisille kumartamisesta ja tarpeesta pysyä lööpeissä.

Mielenkiintoista kyllä, Kontula oli saanut käsiinsä muistion, jonka mukaan "Kontulan lakiehdotuksen tavoitteena on edesauttaa paperittomien työnsaantia, jotta heidän ei tarvitsisi lähteä maasta. Tässä on kuitenkin ongelmia, jotka täytyy ottaa huomioon, turvallisuusnäkökulma ja työehtojen täydellisen alasajon riski".

Suokas on myös murehtinut sitä, ettei duunaritaustaiselle ikääntyneelle ay-miehelle näytä enää olevan puoluetta jota äänestää. Hänen mukaansa rakentajien joukossa ei ole lakialoitteen vuoksi enää Vasemmistoliiton kannattajia.

Omalta osaltaan hän on todennut, että "ikinä en enää äänestä Vasemmistoliittoa. Se on elitistinen porukka."

Vasemmistoliiton  puheenjohtaja ja puolueen linjanmuutosta työväenpuolueesta punavihreäksi liikkeeksi nykyisin johtava Li Andersson on tilanteesta huolissaan ja ilmoittanut, ettei puolueella ole kantaa saatavuusharkinnan tarpeellisuuteen. Mielenkiintoinen kannanotto puolueelta, joka on historiansa aikana saanut kannatuksensa erityisesti työväen etuja ajamalla.

Suomen Ammattiliittojen keskusliiton SAK:n Jarkko Eloranta on todennut, että SAK pitää saatavuusharkintaa yksiselitteisesti hyvänä asiana. Hän pelkää myös, että meneillään olevassa keskustelussa perusasiat menevät iloisesti sekaisin. Erityisesti pitäisi ymmärtää, ketä saatavuusharkinta koskee ja ketä ei.

Tätä asiaa selvitti vasemmiston ulkopuolelta viime viikolla Jussi Halla-aho (ps) Facebookissa: "esimerkiksi erityisasiantuntijat, tutkijat ja yritysten yli- tai keskijohdossa toimivat henkilöt on jo nyt vapautettu saatavuusharkinnasta... Erityisasiantuntija voi tarkoittaa esim. intialaista koodaria, jonka myyntivaltti on se, että hän koodaa halvemmalla... Esimerkiksi Uudellamaalla on oletuksena, että terveydenhoitoalan ammattilaisia, ravintolatyöntekijöitä, kotiapulaisia, siivoojia ja rakennusmiehiä ei ole saatavilla kotimaassa. Nämäkin alat on siis käytännössä vapautettu saatavuusharkinnasta... Vuonna 2016 tyypillisimmät ammatit, joihin tehtiin saatavuusharkinnan pohjalta päätös, olivat puutarhatyöntekijät, toimisto- ja laitossiivoojat sekä ravintola- ja suurtaloustyöntekijät... saatavuusharkinnan poistamisessa on kyse ovien avaamisesta hal-pa-työ-voi-mal-le."

Perussuomalaiset - toisin kuin vasemmistoliittolaiset, kristillisdemokraatit, keskustalaiset, kokoomuslaiset, ruotsalaiset, demarit tai vihreät - ovat myös yksimielisesti linjanneet, etteivät he hyväksy tarvehankinnan poistoa. Perusteena halla-aholaiset käyttävät mm. saatavuusharkinnan poistaneen Ruotsin esimerkkiä.

Sinne on tarveharkinnan poiston myötä syntynyt maahanmuuttoväylä. Äskettäin julkaistun raportin mukaan noin 40 prosenttia töihin tulleista on asettunut aloille, joilla ei ole tekijöistä pulaa ja 20 prosenttia matalapalkka-aloille, joilla työvoimasta on ylitarjontaa. Näitä ihmisiä palkkaavista työnantajista noin 70 prosenttia on itsekin ulkomaalaistaustaisia. 

Jään siis suurella mielenkiinnolla seuraamaan Vasemmistoliiton kujanjuoksua omassa upottavaa suota muistuttavassa muutosprosessissaan. Sekä odottamaan, löytävätkö Rakennusliiton Suokas ja muu perinteinen työväki itselleen puoluekentästä uuden poliittisen edunvalvojan punavihreään hömppään uppoutuvan entisen suosikkinsa sijaan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Anna Kontula ja Ruotsin uusi normaali
Äänestäjä on paradoksin äärellä
Mitä vasemmiston vaalivoitosta seuraisi?

lauantai 14. lokakuuta 2017

Maksamme velkaa

Helsingin Sanomissa oli juttu siitä, kuinka Suomi sai apua sotien jälkeen. Artikkelissa haastatellun asiaa tutkineen ja pian tohtoriksi väittelevän tartuntatautilääkäri ja valtiotieteiden maisteri Helene Laurentin mukaan "Suomen hyvä terveydenhuolto ja korkea koulutus ovat osittain ulkomaisen avun ansiota".

Hän ilmoitti HS:n haastattelussa näkemyksenään, että ”maailmassa on nytkin sotaa käyviä maita, joissa tilanne on karmea. Olemme samaa maapalloa ja meidän pitää tukea toisiamme."

Ja sitähän me teemme suurella rahalla. Ulkoasianministeriön nettisivun mukaan "vuonna 2017 valtion talousarvion mukaiset kehitysyhteistyön määrärahat ovat kokonaisuudessaan 881 miljoonaa euroa". Siis yli 1,5 prosenttia kaikista valtion menoista.

Lisäksi me pyöritämme maassamme turvapaikanhakijasirkusta, jonka vuosikustannukset olivat vuonna 2016 lähes miljardi euroa. Se on kuitenkin vain murto-osa kaikista turvapaikkapolitiikkamme kustannuksista.

Näin siksi, että pakolaisstatuksen saaneiden elämänmittaiset kustannukset parhaan käytössä olevan, mutta pahasti puutteellisen, laskelman mukaan ovat suurimpiin humanitaarisin perustein maasta oleskeluluvan saaneisiin maahanmuuttajaryhmiin kuuluvien henkilöiden osalta noin 15 000 euroa vuodessa. Tämä tekee pelkästään viimeisen 12 kuukauden aikana Suomesta turvapaikan saaneiden 5 334 irakilaisen osalta yhteensä 80 miljoonaa euroa vuodessa koko heidän elinaikansa.

Eli jos tuo heidän jäljellä oleva elinaikansa on vaikkapa 40 vuotta (tulijathan ovat nuoria) tulee kokonaislaskuksi suomalaiselle yhteiskunnalle reilusti yli kolme miljardia euroa. Ja tämän päälle tulevat siis muiden samalla ajanjaksolla oleskeluluvan saaneiden aiheuttamat kustannukset. Sekä tietenkin vuotta 2016 edeltäneinä ja sitä seuraavina vuosina turvapaikan saaneiden kustannukset.

Entä nuo HS:n jutun mainitsemat Suomen sotien jälkeen saamat avustukset. Listaan tähän kaikki jutussa mainitut avustuserät.

Unicefin edeltäjä UNRRA: 2,5 miljoonan dollarin avustus. Sen avulla hankittiin myytäviä vaatteita, joiden myynnin kautta saatiin kokoon peräti 12,5 miljoonaa nykyeuroa.

Ruotsista saatiin 4,6 miljoonaa euroa suoraa avustusta. Lisäksi saatiin sokeria, jota myytiin sodanjälkeisessä puutteessa elävälle kansalle ylellisyyshintaan ja näin saatiin kokoon peräti 400 miljoonaa nykyeuroa. Sodasta syrjässä pysyneelle Ruotsille sokerilahjoitus ei luonnollisestikaan maksanut edes likimain näin paljoa.

Lisäksi jutussa mainittiin sveitsiläinen Schweitzer Spede, mutta ei sen maksaman tuen määrää. HS kertoi kuitenkin, että järjestö tuki mm. 75 000 lapsen kouluruokailua, nykykouluruokailun hintojen kautta arvioituna siis joitain satoja tuhansia euroja.

Edelle kirjoittamani perusteella näyttääkin siltä, että Suomi maksaa sodanjälkeisinä vuosina lahjaksi saamansa "kehitysapuvelan" moninkertaisesti joka ikinen vuosi. Siten tuleva tohtori Helene Laurentkin voi olla ylpeä Suomesta ja sen panoksesta kehitysmaiden jaloilleen nostamiseksi.

Mutta meidäthän tunnettiinkin jo ennen toista maailmansotaa Yhdysvalloissa ainoana kansakuntana, joka maksoi takaisin velkansa - velan joka oli otettu helpottamaan itsenäistymisen ja sisällissodan jälkeistä akuuttia ruokapulaa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomen Perustan laskelman puutteet vähättelevät somalien ja irakilaisten aiheuttamia kustannuksia
800 euroa per lapsiperhe on mennyt vuosi toisensa jälkeen hukkaan
EU:lta miljoonia euroja Suomen köyhille


perjantai 13. lokakuuta 2017

Lenin-puistoon on koottava Leninin ajatuksia kaiken kansan nähtäväksi

Sampo Terho (sv) ja Jussi Niinistö (sv) haluaisivat muuttaa Helsingin Lenin-puiston nimen Ukko-Pekan puistoksi. Syynä tähän on se, että "väkivaltainen, bolševistinen hirmuhallitsija ei ansaitse muistokseen nimettyä puistoa Suomen pääkaupungista".

Terho ja Niinistö ovat luonnollisesti oikeassa pahuudessaan Hitleriin verrattavan Neuvostovaltion johtajan luonteesta, toimista ja ansioista. Sikäli heidän vaatimuksensa on varsin perusteltu.

Toisaalta Lenin-puisto toimii tällä hetkellä muistutuksena Helsingin punavihreässä kuplassa eläville sosialismin todellisuudesta sekä meille kaikille siitä, kuinka rähmällään maamme oli kohti Moskovaa vuonna 1970, jolloin puisto sai nykyisen nimensä. Siksi nimen poistaminen, ja puiston pyhittäminen sen varmasti ansaitsevalle "Ukko-Pekka" Svinhufvudille, poistaisi pääkaupunkilaistemme kollektiivisesta muistista yhden palan maamme häpeällisintä historiaa.

Siksi ehdotan, että puiston nykyinen nimi sittenkin säilytettäisiin, mutta sinne pystytettäisiin ilkivaltaterrorismin kestävä muistomerkki, johon kirjattaisiin Leninin luonnetta ja merkitystä kuvaavia autenttisia ajatuksia. Näin muisto väkivaltaisesta, bolsevistisesta hirmuhallitsijasta kirkastuisi myös nykyisten helsinkiläisten mielissä.

Aineistoa sopiviksi muistolauseiksi on saatavilla helposti. Esimerkiksi Wikipediassa on seuraava lainaus Leninin näkemyksistä.

"On luotava esimerkkitapaus. 1) Hirtettävä (ja sanon hirtettävä sillä tavalla, että ihmiset näkevät sen) ainakin sata kulakkia, porhoa, tunnettua verenimijää. 2) Julkaistava heidän nimensä. 3) Otettava heiltä kaikki vilja. 4) Nimettävä panttivangit, kuten ilmoitimme eilisessä sähkeessämme. Tehkää tämä sillä tavalla, että ihmiset satojen virstojen säteellä näkevät sen, vapisevat, ottavat opikseen ja toteavat: ne tappavat verta janoavat kulakit nyt ja tulevaisuudessakin."

Tämän näkemyksen seurauksena koko Venäjä syöksyi nälänhätään ja katastrofiin, josta on sanottu, että se oli Euroopan mittakaavassa pahin sitten keskiajalla riehuneen mustan surman. Länsimaiden ruokalähetyksistä huolimatta ainakin viisi miljoonaa ihmistä menehtyi nälkään vuosina 1921 ja 1922.

Sovelias voisi olla myös lainaus Leninin oikeuskäsityksestä: "me emme käy sotaa yksittäisiä henkilöitä vastaan. Me hävitämme porvariston luokkana. Älkää tutkinnassa etsikö asiakirjoja älkääkä todisteita siitä, mitä syytetty on tehnyt tai sanonut neuvostovaltaa vastaan. Ensimmäinen kysymys, joka teidän on hänelle esitettävä, koskee sitä, mihin luokkaan hän kuuluu, millainen on hänen alkuperänsä, kasvatuksensa, koulutuksensa, mikä hänen ammattinsa."

Edelleen käyttökelpoinen saattaisi olla tämä Leninin näkemys: "meillä on juuri nyt ja vain juuri nyt tilaisuus (ja meidän siis pitää) takavarikoida kirkon omaisuus raivokkaalla tarmolla, säälimättömästi... Voimme siis nyt hankkia käsiimme satojen miljoonien kultaruplien aarteen... Olen hahmotellut toimintasuunnitelmamme tällaiseksi: ...pidättää.. mahdollisimman runsaasti pappeja, pikkuporvareita ja porvareita, vähintäänkin muutama tusina, ja heitä on syytettävä suorasta tai välillisestä osallistumisesta kirkon omaisuuden takavarikoinnista annetun määräyksen väkivaltaiseen vastustamiseen... Mitä suurempi joukko taantumuksellisen papiston ja taantumuksellisen porvariston edustajia teloitetaan, sen parempi meille."

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Neuvostoliiton reinkarnaatioita
Anna Pöysä haluaa kirjoittaa historian uudelleen kuin naapurissa ennen
Kommunistinatsit

torstai 12. lokakuuta 2017

Entä jos Suomessa olisi vain luomutiloja?

Eilen uutisoitiin siitä, että luomukarjatilat ovat kylmän kesän ja sateisen syksyn jälkeen vaikeuksissa, koska eläinten ruokaa ei saada pois pelloilta. Onneksi nämä tilat voivat hakea Eviralta erioikeutta voidakseen syöttää eläimille tavanomaisen maatalouden tuotteita. Muuten edessä häämöttäisi konkurssi.

Tuli vain mieleen, että kuinkahan maataloutemme olisi käynyt, jos Suomessa olisi pelkästään luomutiloja?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Meemisodan uhrit
Pelastaako veganismi maailman?
Kesä vailla mansikoita?

keskiviikko 11. lokakuuta 2017

Haataisen ja Vanhasen maahanmuuttopoliittiset linjaukset

Monet varmasti luulivat, että presidentinvaaleissa Laura Huhtasaari (ps) olisi se, joka haluaa presidentinvaalien alla pitää yllä maahanmuuttokeskustelua. Eilen kuitenkin sekä Matti Vanhanen (kepu), että Tuula Haatainen osoittivat, ettei luulo ole tiedon väärtti, sillä molemmat ilmoittivat haluavansa puhua asiasta enemmän, mikäli tulisivat valituksi presidentiksi.

Haatainen totesi, että "tämä maahanmuutto ja se, miten maahanmuuttotaustaisiin ihmisiin Suomessa suhtaudutaan, se on iso asia. Sitä täytyy pystyä käymään rauhallisesti läpi." Demareiden ehdokas haluaisi osana maahanmuuttopoliittista linjaustaan myös lisätä kehitysyhteistyövaroja. Niitä tarvittaisiin hänen mukaansa "niiden syiden poistamiseen, joiden takia ihmiset esimerkiksi Afrikasta hakeutuvat Suomeen".

Haataisella oli myös näkemys maahanmuuttokeskustelusta ja ihmisoikeuksista. Siinä häntä "on ärsyttänyt suunnattomasti ja pelottanut keskustelu siitä, että meillä olisi ikäänkuin ääripäät. Että on he, jotka puolustavat ihmisoikeuksia ja he, jotka asettavat ne kyseenalaisiksi. Ja sitten siinä keskellä olisi jotkut tolkun ihmiset. Ihmisoikeudet ei ole mikään suhteellinen käsite, ei siinä voi olla keskellä tai ääripäässä."

Hän lausuu myös seuraavasti: "kaikki tolkun ihmiset, normaalit ihmiset puolustavat ihmisoikeuksia, sellaisina kuin ne käsitetään. Ihmisarvo on jakamaton. Tämän asian nostaisin ja puhuisin läpi, perustelisin ja toisin esille, että suomalaisessa yhteiskuntaan ei sovi tällainen keskustelu, että aletaan horjua ja lipsua ja luovia, ikäänkuin olisi tällainen keskitie."

En ole juurikaan huomannut, että kukaan kiistäisi ihmisoikeuksia. Sen sijaan on tarkastelu mitä niihin kuuluu ja mitä ei. On esimerkiksi kiistetty se, että oikeus saapua Eurooppaan elämään kantaväestön maksaman sosiaaliturvan varassa olisi ihmisoikeus. Ilmeisesti Haatainen on eri mieltä.

Samoin olen kuullut näkemyksiä, joiden mukaan oikeus turvalliseen elinympäristöön olisi ihmisoikeus ja nähnyt tilastotietoja, joiden mukaan runsaat maahanmuuttajamäärät järkyttävät juuri sitä. Asian vahvistavat julkisuudessa olleet poliisin ohjeet siitä, kuinka tätä uhkaa voisi torjua tinkimällä omista ihmisoikeuksistaan. Onkohan Haataisella ajatusta siitä, mitä pitäisi tehdä silloin kun eri henkilöiden ihmisoikeudet ovat ristiriidassa keskenään?

Entä Matti Vanhanen? Hänen mielenkiintonsa kohteena "on käsitys siitä, että miten tätä äärimmäisen monimutkaista maahanmuuton problematiikkaa pitäisi ratkoa. Monet ihmiset, jotka eivät hyväksy maahanmuuttoa, katsovat, että turvapaikanhakijoita ei tänne tarvita."

Jos Vanhanen on eri mieltä, olisi mielenkiintoista kuulla mihin hän tarvitsee turvapaikanhakijoita. Tuskin ainakaan työntekoon, koska merkittävimpien humanitaarista suojelua hakevien maahanmuuttajaryhmien työllisyysasteet ovat todella huonot, joten he ovat tulleet yhteiskunnalle todella kalliiksi.

Vanhasella oli kuitenkin myös esitettävänään valtaoikeuspoliittinen näkemys. Se on maahanmuuttopoliittisen vallan siirtäminen kansallisvaltioiden tasolta EU:lle.

Molempien näkemyksiin (Haataisen näkemys eurooppalaisesta sosiaaliturvasta ihmisoikeutena ja Vanhasen EU-tason ratkaisumalli) joutuivat kuin sattumalta mielenkiintoiseen valoon PT-median eilen Virosta välittämän ja Postimees-lehdessä julkaistun tiedon kanssa.

Sen mukaan Viroon kiintiöpakolaisina saapuneista suuri osa on lähtenyt Saksaan turvapaikanhakijoiksi.  Näin siitä huolimatta, ettei heillä ole Virossa tarvetta paeta hätää eikä vainoa, eikä Saksa tule myöntämään turvapaikkaa toisesta EU-maasta pakolaisstatuksen saaneille ihmisille. Asiaa saattaa selittää se, että Saksassa turvapaikan saaneiden sosiaaliset edut ja siten elintaso ovat paljon suuremmat kuin Virossa.

Kysymykseni Matti Vanhaselle kuuluu seuraavasti: mitä Viroon saapuneiden pakolaisten käyttäytymien kertoo EU-tasoisen ratkaisumallin toimivuudesta pakolaistaakan ratkaisijana?

Kysymykseni Tuula Haataiselle kuuluu puolestaan näin: mitä Viroon saapuneiden pakolaisten toimet kertovat niistä syistä, jotka ohjaavat kehitysmaalaisia Eurooppaan? Ja jatkokysymys: kuuluvatko ne syyt hänen mielestään ihmisoikeuksien piiriin?

Jään odottelemaan arvon presidenttiehdokkaiden vastauksia, vaikka en kylläkään henkeäni pidätellen. Samalla oletan, että Laura Huhtasaari ja mielellään myös Sauli Niinistö ottavat Vanhasen ja Haataisen haasteen vastaan, esittävät omat argumenttinsa ja linjaavat omat maahanmuuttopoliittiset näkemyksensä siten, että kansalaiset pääsevät arvioimaan kaikkien neljän näkemyksiä ennen kuin tekevät äänestyspäätöksensä.

Pikku vinkkinä kaikille neljälle muistutan siitä, että viime vuonna julkaistun tutkimuksen mukaan 96% suomalaista haluaa rajoittaa EU:n ulkopuolelta tulevaa maahanmuuttoa. Olisi jännittävä nähdä minkälaisilla argumenteilla Haatainen ja Vanhanen aikovat muuttaa heidän näkemyksensä siten, että saisivat heidän äänensä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Demarit syvällä monikulttuurisuuden suossa
Matti Vanhanen haluaa yritystenkin vievän rahansa Afrikkaan
96% suomalaisista haluaa rajoittaa EU:n ulkopuolelta tulevaa maahanmuuttoa

tiistai 10. lokakuuta 2017

Haluaisitko Suomeen 13 410 pakolaista?

Saksan Kristillisdemokraatit (CDU/CSU) sopivat Helsingin Sanomien mukaan keskenään, että maahan saa vastaisuudessa jäädä oleskeluluvan perusteella vuosittain enintään 200 000 ihmistä. Tämä ei vielä tarkoita, että tällainen yläraja kirjattaisiin hallitusohjelmaan, koska mahdolliset hallituskumppanit Vihreät ja Liberaalidemokraatit vastustavat ylärajaa.

Lukumäärä tuntuu varmaankin monen mielestä suurelta. Ja sitä se onkin, jos lukua verrataan Saksan väkilukuun ja suhteutetaan se sen jälkeen Suomeen: vastaava yläraja tarkoittaisi Suomessa 13 410 ihmistä. Huippuvuonna 2016 meiltä sai turvapaikan 7 745 henkilöä - tosin päälle tulevat vielä perheenyhdistämiset, joiden sisältyminen saksalaisten sopimaan lukuun ei selviä HS:n artikkelista.

Saksan Kristillisdemokraattien asettama raja ei siten ole mitenkään kovin tiukka. Uutinen on kuitenkin merkittävä ja myös suomalaisten puolueiden soisi seuraavan sen esimerkkiä. Eli ilmoittamaan kuinka suurimittaisen humanitaarisen maahanmuuton ne sallisivat.

Ainoat määrät, joista Suomessa puhutaan ovat kiintiöpakolaiset, jotka kuitenkin muodostavat vain pienen vähemmistön kaikista humanitaarisista maahanmuuttajista. Niiden sijaan olisi syytä keskustella heidän kokonaismääristään, jotta äänestäjille ei syntyisi harhaanjohtavaa kuvaa pakolaispolitiikastamme.

Arvelen, että Perussuomalaisilla ja Sinisellä vaihtoehdolla saattaisi olla halua asettaa jonkinlainen raja otettavien määrille ja toisaalta ainakin Vasemmistoliitto ja Vihreät ovat lähes varmasti valmiita ottamaan kaikki sellaiset, jotka pääsevät rajamme yli ja osaavat pyytää turvapaikkaa. Sen sijaan minulle ja epäilemättä muillekin äänestäjille on epäselvää, minkälaisia määriä muut eduskuntapuolueemme Kokoomus, Keskusta, SDP, Kristillisdemokraatit ja RKP olisivat valmiita ottamaan vastaan maahamme.

Haastan siis suomalaiset puolueet seuraamaan saksalaisten esimerkkiä. Pieneksi kannusteeksi ilmoitan jo etukäteen kiittäväni kaikkia maksimimäärän ilmoittaneita puolueita. Ja myös niitä, jotka selvästi ilmoittavat haluavansa avata rajat aivan kaikille.

Onhan parempi, että kansalaiset tietävät minkälaista etnis-kulttuurista tulevaisuutta eri puolueet suunnittelevat meidän ja jälkeläistemme elettäväksi. Ja voivat tämän tiedon perusteella äänestää sellaisen tulevaisuuden puolesta kuin itse haluavat.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Valtapuolueet pohjustivat AfD:n voiton
Laura Huhtasaari, tshekkien asenteet ja intiaanikesän aurinko
Juha Sipilä ja 2000 pakolaisen kiintiö

maanantai 9. lokakuuta 2017

Media kehitysuskoisille lukijoille

Suomeen on syntymässä uusi verkkojulkaisu, jonka kohderyhmänä ovat päättäjät. Mukana on useita tunnettuja toimittajia ja muita henkilöitä, mutta alkuperäisuutisia ei edes pyritä tekemään.

Sen sijaan pyrkimyksenä on tuottaa tiiviitä ja "kehitysuskoisia" juttuja. Lisäksi julkaisun päätoimittajan mukaan "me yritetään nähdä paljon vaivaa lukijan puolesta". Nähtäväksi jää, mitä nämä luonnehdinnat tarkoittavat.

Oma mielenkiintoinen lisänsä on ns. natiivimainonta, jossa mainoksista tehdään julkaisun tavallisten juttujen näköisiä ja lukijan tehtäväksi jää huomata, ettei kyse olekaan puolueettomasta uutisoinnista vaan kaupallisesta vaikutusyrityksestä. Toivottavasti uuden julkaisun lukijoilla on hyvä medialukutaito.

Edelle kirjoittamani tarkoittanee sitä, ettei uudessa verkkojulkaisussa ole edes teoriassa tarkoitus käsitellä maailman menoa tasapuolisesti, vaan pyrkiä vaikuttamaan oman maailmankatsomuksen puolesta. Sikäli se muistuttaa esimerkiksi blogikirjoituksia tai puoluelehtiä.

Tämä kaikki on osa median pirstaloitumisprosessia ja sellaisena ehkä väistämätöntä. Edellinen merkittävä avaus tähän suuntaan oli Oikea Media, joka lienee löytänyt lukijakuntansa arvokonservatiivisen maailmankatsomuksen omaavista ihmisistä, ja jossa rinnakkaisjulkaistaan myös suurin osa tämän blogin kirjoituksista.

Tämä mediakentän pirstaloituminen tarkoittaa käytännössä sitä, että juuri nyt olisi viimeinen hetki ryhtyä kouluttamaan kansalaisia siihen, ettei kenenkään ole enää syytä rakentaa maailmankuvaansa yhden ainoan median varassa, vaan haeskella uutisia ja näkökulmia sieltä ja täältä. Ja sitä kautta luoda kustakin asiasta oma synteesinsä sillä periaatteella, että paras argumentti voittakoon.

Toivotan siis arvoisalle lukijalleni hyviä hetkiä mitä erilaisimpien medioiden lukijana. Kun tutkailee myös itsensä kanssa erimielisten näkemyksiä välttyy ummehtumasta omaan kuplaansa ja ajatukset säilyvät raikkaina. Samalla toivotan syntymässä olevan verkkojulkaisun tervetulleeksi kilpailemaan tiedonhaluisten kiinnostuksesta ja ajasta. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

sunnuntai 8. lokakuuta 2017

Kun tiukille menee, niin uroskin poikii

Eilen uutisoitiin siitä, kuinka Suomessa ensimmäinen mies on raskaana. Tarkalleen ottaen tuleva isä oli määritetty syntyessään naiseksi, mutta lähdettyään sukupuolen korjausprosessiin saanut miehen henkilöllisyystunnuksen.

Hän päätti kuitenkin keskeyttää tilapäisesti hormoniterapiansa kokeillakseen lapsen hankkimista puolisonsa kanssa. Kaikesta päätellen hänen jalkovälinsä sisältää kuitenkin edelleen naisen varustuksen.

Tapaus herätti kysymyksen lainsäädäntömme ajankohtaisuudesta, sillä nykyistä lakia tarkkaan luettaessa tulevalle äidille - tai isälle - ei voitaisi antaa äitiyteen liittyviä etuja. Asia lienee joka tapauksessa hoidettavissa, mutta toki on hyvä, jos lait vastaavat käytäntöjä ja ennen kaikkea lapsen etua. Eduskunnalle tuli siis töitä.

Itse jäin miettimään tätä tapausta sukupuoli-identiteetin kirjon kannalta. Iltalehdessä kerrottiin eilen, että "hoitoja ei kuitenkaan tarvittu, vaan lapsi sai alkunsa alkukesästä". Tekotapa lienee siten ollut se perinteinen eli vaginaalinen yhdyntä, jossa siemenen on antanut raskaana olevan miespuolinen puoliso.

Tästä lähtökohdasta tarkasteltuna raskaana olevan henkilön sukupuoli-identiteetti on joko homomies tai heteronainen. Tai tarkalleen ottaen hän muuttui heteronaisesta homomieheksi sillä hetkellä kun hänen juridinen sukupuolensa muuttui. Mutta onko jalkovälillä tässä suhteessa merkitystä?

Entä hänen puolisonsa. Olisiko häntä nyt pidettävä homo- vai heteromiehenä? Vai ehkä biseksuaalina ainakin siinä tapauksessa, että parisuhde ja siihen liittyvä seksielämä ovat alkaneet ennen raskaana olevan henkilön sukupuolen korjausprosessin käynnistymistä.

Niin tai näin. Oleellista tässä lienee se, että lapsi syntyy terveenä ja saa yhteiskunnan tukemana tasapainoisen kasvatuksen kahden isänsä kanssa. Ja osallistuu aikanaan yhteiskuntamme rakentamiseen siinä kuin muutkin ihmiset.

Sekä se, että sukupuoltaan muuttamassa oleva raskaana oleva mies on tulkinnut oikein oman sukupuoli-identiteettinsä, eikä korjaushoidosta muodostu hänelle ongelmaa elämän myöhemmissä vaiheissa. Sellaisten kun tiedetään pahimmillaan johtavan jopa äärimmäisiin ratkaisuihin.

Emme myöskään tiedä, miksi hänen identiteettinsä on sellainen kuin on. Onko taustalla pelkästään henkisiä asioita, vai onko hänen elimistönsä koostumuksessa jotain sellaista, mikä selittäisi fyysisen ja henkisen sukupuolen kohtaamattomuuden.

Asia ei tietenkään kuulu piirun vertaa kaltaiselleni blogistille eikä muillekaan ulkopuolisille, vaikka laukaisikin mielessäni edelle kirjaamani ajatukset. Siksi tämä kirjoitus on hyvä päättää onnitteluihin tuleville vanhemmille - toivottavasti kaikki menee hyvin ja perheen tulevaisuus on valoisa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Seksuaalisuuden uusi normaali
Ihmisen sukupuolet - hybridi-ihmisiä, miesten kohtuja, munakiveksiä jne...
Hetero pride herätti pari kysymystä

lauantai 7. lokakuuta 2017

HS:n journalismi on vastuutonta ja lukijakuntaa halveksivaa

Maaliskuussa 2016 Helsingin Sanomien päätoimittaja allekirjoitti kannanoton, jossa sanotaan seuraavasti: "sitoudumme oikeisiin tietoihin perustuvaan ja merkitykselliseen journalismiin. Kun tietoja pyritään tahallisesti hämärtämään tai vääristelemään, puutumme siihen omissa medioissamme." Tämä tuli mieleeni tänä aamuna lukiessani kahta Helsingin Sanomien juttua.

Mutta palataan aluksi ajassa taakepäin ja palautetaan mieliimme kesäinen tapaus maahanmuuttajataustainen bussikuskin irtisanomisesta. Perusteluna potkuille oli se, että tämä ei ollut ottanut kyytiin ilman lippua mukaan yrittäviä somaleita ja kuvasi tapahtumat kännykällään. Kuljettajan mukaan erityisesti somalinuoret jättävät matkansa yleisesti maksamatta.

Kolme päivää sitten Iltalehti puolestaan julkaisi uutisen oikeudenkäynnistä, jossa käsiteltiin neljän nuoren tekemää lipuntarkastajien pahoinpitelyä. Juttu liittyi kesäiseen kohuun sikäli, että pahoinpitelyyn syyllistyneen nuoret olivat syyttäneet lippuja tiedustelleita tarkastajia rasisteiksi.

Helsingin Sanomien toimituksessa ei oltu yhtä nopeita kuin Iltalehdessä, vaan lehti uutisoi asiasta vasta tänään. En tiedä liittyikö tähän hitauteen harkinta siitä, miten käsitellään törkeästi käyttäytyneiden nuorten maahanmuuttajataustaisuutta. Jutussa se kuitenkin paljastettiin samalla tavalla kuin Iltalehdessä, eli kertomalla tarkastajiin kohdistuneista rasismisyytöksistä.

Voimme siten olla kohtuullisen tyytyväisiä sekä Iltalehden, että Helsingin Sanomien uutisointiin. Molemmat noudattivat allekirjoittamaansa kannanottoa myös maahanmuuttaja-aspektin suhteen. Tosin molemmat leimasivat kaikki maahanmuuttajaryhmät sen sijaan, että olisivat kertoneet tarkemmin tuomittujen etnisen taustan.

Valitettavasti kannanoton noudattaminen ei näyttäisi olevan Helsingin Sanomissa vakiintunut tapa. Tämän osoitti toinen maahanmuuttajaongelmiin liittynyt juttu. Siin kerrottiin Helsingissä tapahtuneesta kymmenien ihmisten joukkotappelusta.

Uutisessa tosin kerrottiin siitä, että tappelu tapahtui lähellä moskeijaa, mutta ei ketkä siihen osallistuivat. Näin siitä huolimatta, että lehti käytti lähteenään samaa poliisia, josta Iltalehden eilisessä uutisessa todettiin seuraavaa: "Makkosen mukaan voi pitää paikkansa, että mukana ei ollut kantasuomalaisia".

Näin Iltalehti sulki tappelun motiiveista pois kantasuomalaisten rasismin muslimimaahanmuuttajia kohtaan ja teki lukijalle selväksi, että kyseessä oli maahanmuuttajien välisen väkivallan ilmentymä. Tätä Helsingin Sanomat ei jostain syystä halunnut kertoa maksaville lukijoilleen ja syyllistyi siten samalla allekirjoittamansa kannanoton noudattamatta jättämiseen.

Toivoisin Helsingin Sanomien äärimmäisen maahanmuuttajamyönteisessä toimituksessa mietittävän sitä, että suuri joukkotappelu, jossa käytetään aseina mm. golfmailoja ja vesureita, on todellinen ongelma, joka on syytä ratkaista. Ja että ensimmäinen askel kohti ongelmien ratkaisua on aina tosiasioiden tunnustaminen.

Ja juuri siksi Helsingin Sanomien maahanmuuttajaongelmiin liittyvä ajoittainen salailu on sekä vastuutonta, että lehden lukijakuntaa halveksivaa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kallion autoilutapaus ja institutionalisoitunut poliittinen korrektius
Helsingin Sanomat pilasi hyvän juttunsa valehtelemalla ja inttämällä
Kolaroiva bussikuski lisäsi rasimia ja vaikeutti kaltaistensa työllistymistä


perjantai 6. lokakuuta 2017

Onko Antti Rinne tyhmä vai peluri?

SDP:n Antti Rinne iloitsi eilen puolueen kannatuksen kääntymisestä kasvuun. Syytä onkin, sillä puolueen suosio oli jo pitkään ollut syöksykierteessä.

Jäin kuitenkin ihmettelemään Rinteen "analyysiä" kannatuksen kääntymisen syistä. Hänen mukaansa "paitsi Helsingissä myös eri puolilla maata eriarvoistumiskehitys on saanut ihmiset heräämään siihen, mihin suuntaan hallitus on tätä maata vienyt."

Tosiasia kuitenkin on, että kyse ei melkein varmasti ole kannatuksen siirtymisestä hallituspuolueista suurimpaan oppositiopuolueeseen, vaan mitä todennäköisimmin äänestäjien siirtymästä takaisin Vihreiden leiristä demareiden taakse. Vihreiden mielipidesuosiohan putosi 1,2 prosenttiyksikköä samalla kun SDP:n nousi 1,7. Puolen prosenttiyksikön ero selittynee lähinnä tutkimuksen virhemarginaalilla.

Vielä selvemmin äänestäjien seilaaminen demareiden ja Vihreiden välillä näkyi parin viikon takaisessa HS:n kannatusmittausjutun kuviossa, jossa puolueiden kannatukset muodostavat silmiinpistävän selkeän peilikuvan toistensa kanssa viimeisen vuoden aikana tehdyissä mittauksissa.

Avoimeksi Rinteen lausunnon ja tosiasioiden välisestä ristiriidasta jää siten vain se, onko maan suurimman oppositiopuolueen puheenjohtaja pelkästään tyhmä vai pelaako hän lausunnoillaan jonkinlaista poliittista peliä hallitusta vastaan?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vihreät nousemassa vasemmiston pääpuolueeksi
Antti Rinne: sanahelinää ja jakopolitiikkaa
Gallupdemokratiaa


torstai 5. lokakuuta 2017

Muutoksen tuulia ruotsalaisessa politiikassa

Ei ole kovinkaan monta vuotta siitä kun Suomessakin haikailtiin ruotsalaistyyppisen politiikan perään. Nyt äänet ovat vaienneet.

Ruotsalainen politiikkahan on kovin erilaista kuin meikäläinen. Ensinnäkin sitä ovat leimanneet ns. pitkät listat, joissa puolue asettaa ehdokkaansa järjestykseen, jonka mukaan nämä menevät läpi samassa järjestyksessä. Näin puoluevalta korostuu vielä Suomeakin enemmän, ja kansalaisten mahdollisuus vaikuttaa puolueiden linjaan on merkittävästi heikompi kuin meillä.

Toinen ruotsalaista politiikkaa leimaava piirre on vain puolittainen vaalisalaisuus. Se syntyy siitä, että äänestyspaikalla on tapana valita näkyvästi sen puolueen lista, tai äänestyslippu, jota aikoo äänestää. Tämä ei toki ole pakollista, mutta käytännössä näin toimitaan. Tämän seurauksena kynnys äänestää poliittisesti arveluttavaksi koettuja puolueita on erittäin korkea, joten myös tämä ruotsalaisen vaalijärjestelmän piirre vahvistaa vanhojen vallanpitäjien asemaa.

Kolmas ruotsalaisen politiikan piirre on puolueiden jakautuminen blokkeihin. Se tarkoittaa, että ne ovat jo etukäteen sopineet, miten hallitus muodostetaan vaalien jälkeen. Käytännössä maassa on ollut kaksi blokkia, joista enemmän ääniä saanut on muodostanut hallituksen. Tämäkin käytäntö on suuntautunut uusia poliittisia voimia vastaan.

En voi olla ajattelematta, että erittäin vankalla pohjalla oleva poliittisen eliitin asema on pääsyy sille, että ruotsalainen politiikka on ollut niin omituista. Maahan on harjoitetun politiikan seurauksena syntynyt esimerkiksi kymmeniä yhteiskunnasta käytännössä erillään eläviä maahanmuuttaja-alueita ja puolustusvoimatkin aiottiin muuttaa pelkiksi kriisinhallintajoukoiksi, ennen kuin Venäjän kouriintuntuva uhka sai toisiin aatoksiin.

Samalla poliittisen eliitin vahvuus on johtanut ruotsalaisen yhteiskunnan taloudelliseen vakauteen ja sitä kautta jo suurvaltakauden perintönä vahvan talouden kukoistamiseen. Tässä on vielä auttanut kelluva kruunu, jonka kurssi on joustanut aina silloin, kun siihen on ollut tarvetta. Niinpä ruotsalainen metsäteollisuus kukoisti silloin, kun korkean euron kurssin kanssa taistellut suomalainen kilpakumppani oli suurissa vaikeuksissa.

* * *

Helsingin Sanomat kertoi tänään Ruotsin maltillisen kokoomuksen vaihtaneen puheenjohtajaa edellisen kaaduttua tämän ehdotettua yhteistyötä maahanmuuttokriittisten Ruotsidemokraattien kanssa. Maassahan on jo vuosia pelattu kummallista peliä, jossa yhtä kansan parlamenttiin valitsemaa puoluetta kartetaan kuin ruttoa, eikä sen kanssa edes keskustella.

Jutun mukaan porvarillisen allianssin hallitustaipaleeseen ei länsinaapurissa usko juuri kukaan. Niinpä toimittaja arveli, että porvarilliset pienpuolueet saattaisivat jossain vaiheessa lähteä demarivetoisen hallituksen takiaispuolueiksi, mikä merkitsisi käytännössä blokkipolitiikan päättymistä.

Syynä tähän kaikkeen on ruotsidemokraattien jatkuva kannatuksen nousu. HS:n jutussa olleen kuvan mukaan se on tällä hetkellä selvästi Ruotsin toiseksi suurin puolue 17,8 prosentin kannatuksella, mikä tekee ymmärrettävästi vaikeaksi blokkipolitiikan jatkamisen heidät syrjäyttämällä. Asiaa ei helpota se, että puolueelle on mitattu merkittävästi HS:n valitsemaa korkeampiakin kannatuslukuja.

Lienee niin, että noin vuoden kuluttua järjestettävät valtiopäivävaalit ovat pitkään aikaan merkittävimmät länsinaapurissa. Mikäli Ruotsidemokraattien kannatus nousee yli 20 prosentin, se pakottaa muut puolueet unohtamaan blokkipolitiikan kokonaan.

Se olisi pieni askel kohti poliittisen eliitin vallan kaventamista. Ja sellaisen seurauksen saattaisivat olla monessa suhteessa arvaamattomia ja siten ruotsalaista yhteiskuntaa syvällisesti muuttavia.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ruotsalainen politiikka ajatumassa järisyttäviin muutoksiin
Ruotsin Kokoomus katuu - mutta miten korjata tehdyt virheet?
Ruotsin vaikea ratkaisu
 




keskiviikko 4. lokakuuta 2017

Tutkimuseettinen ongelma

Norjalaisen hiihdon dopingongelma sai uuden jatko-osan kun maassa paljastui luvaton tutkimus, jossa testattiin astmalääkkeiden käytön hyötyjä terveillä urheilijoilla. Näin ammattitutkijan kannalta tapauksen tekee erityisen mielenkiintoiseksi se, että tutkimuksen tuloksia julkaistiin arvovaltaisessa British Medical Journalissa, ja siinä vaiheessa valehdeltiin suoraan projektien olleen eettisesti hyväksyttyjä, vaikka näin ei ollut.

Vaikka kyseessä on "vain" tutkimuseettinen ongelma, kertoo se yhdistettynä Martin Sundbyn ja Therese Johaugin käryihin sekä heidän toimiensa laajaan hyväksyntään muiden norjalaisten hiihtäjien parissa omaa karua kieltään vuonomaan doping-ohjelmasta. Nyt esille tunnetulla tutkimuksellahan ei käytännössä ole voinut olla muuta tarkoitusta kuin testata astmalääkkeiden dopingvaikutuksia.

Kaikkien esillä olleiden vaiheiden jälkeen on syytä toivoa, että myös norjalainen hiihto on jatkossa samalla viivalla kilpailijoidensa kanssa, eikä maassa ole käytössä esimerkiksi design-aineita, joista ei voi jäädä kiinni ilman synnintuntoon tulleiden urheilijoiden tunnustuksia. Tai jos sellaisia on, että julkisuuteen ilmaantuisi mahdollisimman nopeasti  synnintuntoisia.

* * *

Kun tässä tuli jälleen kerran kirjoitettua hiihtoon liittyvää asiaa, on syytä lausua pari sanaa myös Suomen maajoukkueen nykytilasta. Päävalmentaja Reijo Jylhän mukaan "näyttää siltä, että ryhmänä olemme tehneet tasonnoston. Tästä voi lähteä luottavaisin mielin kohti olympialaisia."

Tämä kuulostaa hyvältä. Ehkäpä naiset pystyvät lopultakin haastamaan norjalaiset kilpasiskonsa ja miehistä löytyy maailman ehdottomalle huipulle muitakin sivakoitsijoita kuin Iivo Niskanen ja Matti Heikkinen. Se olisi tärkeää jo viestijoukkueenkin takia nyt kun avausosuudelle kaivataan korvaajaa laduilta eläköityneen Sami Jauhojärven tilalle.

Kaipuuta menestykseen jätti erityisesti kuluneen kesän vaisu yleisurheilumenestys. Jospa talviurheilu palauttaisi uskon suomalaiseen urheiluun maailman huipulla - siihenhän ei oikein riitä Tero Pitkämäen pistesija tai koripalloilijoiden sijoitus kuudentoista joukkoon Euroopan tasolla, vaikka etenkin jälkimmäisestä kohkattiin melkoisesti.

Tosiasia kuitenkin on, että viime vuonna saimme hiihtoladuilta sellaista menestystä, jolle voi toivoa tulevana talvena jatkoa. Näin erityisesti nyt kun päävalmentajakin luo uskoa joukkueen kuntoon. Toivottavasti se saadaan siirtymään täysimääräisenä myös kilpaladulle talven tärkeimpinä hetkinä Etelä-Koreassa!

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Hyväksyykö norjalainen ministeri huijaamisen?
Norjalainen trilleri
Norjalaiset ulos kansainvälisestä maastohiihdosta?

tiistai 3. lokakuuta 2017

Yhteiskunnan muutoksessa uusi askel

Olen kirjoittanut jo aiemmin muutamia kertoja siitä, kuinka nykyaikainen kansainvaellus muuttaa syvällisellä tavalla yhteiskuntaa. Tämän aamun lehdessä asiasta kerrottiin pienehköllä uutisella, jonka mukaan ensihoitajille ja palomiehille on tulossa luotiliivit ja kypärät kohonneen uhka-arvion takia.

Suomi on kuitenkin nykyaikaisen kansainvaelluksen seurausten jälkijunassa. Koelaboratorio on länsinaapurissamme, jossa muutoksen merkkeinä on nähty esimerkiksi suuren ruotsalaisen musiikkifestivaalin peruuntuminen raiskausten ja seksuaalisen ahdistelun seurauksena.

Vielä sitäkin merkittävämpi uutinen on liittynyt sananvapauteen, josta parhaana esimerkkinä ovat olleet Tanskassa pilakuviin liittyvät jopa ampumiseen ulottuneet tapahtumat. Kolikon kääntöpuolena ovat väestöryhmien välit polarisoituneet ja myös kantaväestön piirissä on esimerkiksi Ruotsissa nähty radikalisoitumista, jonka seurauksena on syntynyt mielenosoituksia ja yhteenottoja.

Tätä taustaa vastaan oli irvokasta lukea Pekka Mykkäsen kirjoitus siitä, kuinka olisi olemassa muka järkisyitä ja inhimillisiä perusteluita sille, miksi Suomen kannattaisi olla mallioppilas turvapaikanhakijoiden sijoittelussa. Toki sovitusta kiinni pitämisen pitäisi olla kaikkien osalta itsestäänselvyys, mutta muut perustelut olivat lievästi sanottuna omituisia.

Mykkäsen mukaan "voi olla, että eräänä päivänä Suomeen marssii satojatuhansia ihmisiä itärajan yli ja maa on huutavassa solidaarisuuden tarpeessa". Oletan, ettei Mykkänen tarkoittanut vuoden 1939 tapausten toistumista, vaan jotain sellaista mitä on viime vuosina nähty Välimerellä.

Näin voi tietenkin käydä, mutta kuten tämäkin kansainvaellus on osoittanut, kyllä siinä tilanteessa keskeistä on Suomen oma toiminta. Tälläkään hetkellä EU:n alueelle suuntautuvan maahanmuuton "driving force" ei ole hätää ja vainoa pakeneminen vaan korkeamman elintason tavoittelu, kuten esimerkiksi malilaiset turvapaikanhakijat ovat osoittaneet.

Siksi myös itärajan yli tulvivan ihmisvirran syntymistä voidaan ehkäistä parhaiten minimoimalla Suomen vetovoimatekijät. On selvää, että turvapaikkahakemuksen tutkinnan ajalle ei pitäisi tarjota minkäänlaisia erityisetuja, eikä sen saamisen jälkeenkään pitäisi olla tarjolla sellaisia kotoutumista ehkäiseviä tekijöitä, joista eräs kunniaväkivaltaa kärsinyt irakilaisnainen on kertonut.

Vielä poskettomampi on Mykkäsen näkemys siitä, että "Suomi voi myös kuitata hieman sitä ´velkaa´, joka on kertynyt, kun maa ei ole sitten vuoden 1991 antanut kehitysapua YK:n tavoitteleman 0,7 prosentin bkt-osuuden verran".

Ensinnäkään en ole koskaan kuullut, että lahjan antamatta jättämisestä seuraisi velka. Toiseksi jo toteutuneen humanitaarisen maahanmuuton kustannukset ovat valtavat. Pelkät vastaanottokulut ovat vähintäänkin satoja miljoonia euroja.

Vieä suurempia ovat pitkän aikavälin kustannukset. Norjalaistutkimuksen mukaan kehitysmaalaisten maahanmuuttajien elinikäiset kustannukset ovat jopa puoli miljoonaa euroa. Se tarkoittaa, että jos nykytahdin mukaisesti 6000 ihmistä vuodessa saa Suomesta oleskeluluvan kansainvälisen suojelun perustella, maksavat he elinaikanaan yhteensä kolme miljardia euroa.

Tämä yhdistettynä nykyiseen kehitysapuumme ylittää selvästi Mykkäsen mainitseman 0,7 prosentin tavoitteen. Eikä tämä luku sisällä epäsuoria kustannuksia kuten edellä mainitsemani yhteiskunnallista muutosta, maahanmuuttajien rikollisuuden uhrien kärsimyksiä tai lähihoitajien ja palomiesten luotiliivejä.

Valitettavasti näyttää silti, huolimatta Mykkäsen kirjoitelman tapaisista järjettömistä perusteluista, että nykyainainen kansainvaellus jatkaa eurooppalaisten yhteiskuntien muutosprosessia. Ja siitä uusimpana merkkinä ovat siis ensihoitajille ja palomiehille tarkoitetut luotiliivit ja kypärät.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Yhteiskunnallinen muutos peruutti festivaalin
Mihin he uskovat, mitä he haluavat, mihin he pyrkivät ja milloin he lopettavat?
Onko Pohjoismaiden muutos käsillä nyt?

maanantai 2. lokakuuta 2017

Väkivalta on tuomittavaa, v

Eilinen päivä oli historiallinen. Vanha suurvalta Espanja käytti väkivaltaa estääkseen hallituksen mukaan laittoman, mutta tosiasiassa demokraattisen, äänestyksen Katalonia itsenäistymisestä. Todennäköisesti juuri sen takia katalaanien ylivoimainen enemmistö äänesti itsenäisyyden puolesta.

Tapahtuneen seurauksena on todennäköistä, että Katalonia itsenäistyy tai saavuttaa ainakin erittäin laajan itsehallinnon ja poliittisen riippumattomuuden keskushallinnosta. Seuraavaksi jää nähtäväksi kuinka sen esimerkki vaikuttaa Baskimaan itsenäisyyspyrkimyksiin: nouseeko sielläkin kansallistunne vai jäävätkö Euroopan kielikummajaiset edelleen keskushallinnon alaisuuteen. Mehän muistamme baskien ääriliikkeen kamppailleen vuosikymmeniä itsenäisyyden puolesta terrorismin avulla.

Ehkäpä eilisen päivän suurin opetus meille eurooppalaisille on siinä, että katalaanit onnistuivat demokratian keinoin siinä, missä baskit olivat epäonnistuneet väkivallalla. Se kertoo demokratian voimasta suhteessa vähä-älyiseen tappamiseen.

Tämä olisi hyvä muistaa myös länsimaissa asuvien kiihkomuslimien parissa, jotka eilen tekivät Kanadassa ja Ranskassa terrori-iskut lähes uutispimennossa. Myös islamistiseen väkivaltaan turtuu, kuten aiemmin totesin, eikä tapauksia uutisoitu kovinkaan näyttävästi.

Turtuminen väkivaltaan ei tee siitä hyväksyttävää sen enempää islamisteille kuin demokaraattisesti valituille hallituksille. Siksi myös Suomen valtiojohdon on syytä tuomita ne Espanjassa paljon selkeämmin kuin ulkoministeri teki eilen - eikä kukaan tehnyt Kanadan ja Ranskan tapahtumien johdosta.

Tuomitseminen selvin sanoin kuuluu joko presidentti Sauli Niinistölle, pääministeri Juha Sipilälle tai ulkoministeri Timo Soinille. Muussa tapauksessa näyttää siltä, kuin Suomi hyväksyisi väkivallan poliittisten päämäärien hyväksi. Ja kuten tiedämme, tärkeätä ei ole pelkästään se, miten asiat ovat, vaan myös se, miltä ne näyttävät.

Vai onko sittenkin niin, ettei Suomen valtiojohdossa ole sittenkään kyse siitä, miltä asiat näyttävät, vaan siitä, että se kaikessa hiljaisuudessa hyväksyy niin valtiojohtoisen kuin uskonnollisvetoisenkin terrorismin?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Lontoossa paukahti pommi ja Pariisissa välähti veitsi
Äärivasemmisto ja islamistit, kuin kaksi marjaa?'
Espanjan terrorisminvastaiset lääkkeet

sunnuntai 1. lokakuuta 2017

Poliittinen Yle

Viime aikoina on kohistu naisten tasa-arvosta. Jopa niin, että tulin itsekin ottaneeksi siihen kantaa.

Nyt asia nousi jälleen esille Ylen uutis- ja ajankohtaistoiminnan tulevan johtajan Jouko Jokisen kautta. Hänen mukaansa "päämäärä on tässä tärkeä. Ihan sama, vaikka eduskunnan puhemiestä kutsuttaisiin suurvisiiriksi. Ei sillä ole merkitystä, kunhan tavoite on selkeä."

Verovaroin rahoitettuun toimeensa ryhtyvä Jokinen sanoo siis aivan suoraan, että hänen tavoitteenaan on poliittinen vaikuttaminen totuudenmukaisen tiedottamisen sijasta - neutraalissa mediassahan asioista puhuttaisiin niiden oikeilla nimillä ilman tavoitteena olevia päämääriä.

On kuitenkin hyvä, että mies puhuu suoraan ja kiertelemättä. Näin kenenkään ei tarvitse kuvitella Ylen uutis- ja ajankohtaisohjelmatuotannon pyrkivän objektiivisuuteen vaan jokainen voi tarkastella sitä arvostetun kollegani Yrjöperskeleen lanseeraama Epäilyksen Piru apunaan.

Mitä tulee tasa-arvoon, oli aamun Helsingin Sanomissa juttu aiheeseen liittyvän vakavuusasteikon toisesta päästä. Siinä haastateltiin tunnettua muslimikäännynnäistä Pia Jardia, joka on jutun otsikon mukaan sitä mieltä, että mies on perheen pää ja huivittomuus syntiä.

On jännittävä nähdä, miten Yle ottaa Jokisen kaudella kantaa Jardin kannattamiin tasa-arvonäkemyksiin. Tuomitaanko ne selkeäsanaisesti sovinismina vai ollaanko asiasta hiljaa, koska "ei sillä ole merkitystä, kunhan tavoite on selkeä".

Tai Iltalehden kautta alkujaan Fenix ry:n ja viimeksi Nasima Razmyarin esille nostamaan maahanmuuttajatyttölasten kulttuurisidonnaiseen silpomiseen. Tai naisiin kohdistuvan seksuaaliseen väkivaltaan ja siihen liittyviin eri piirteisiin.

Toivotan siis uusvanhan poliittisen Ylen ajankohtaistoimituksen tervetulleeksi. Samalla lupaan kommentoida, mikäli poliittinen tarkoitushakuisuus lipsahtaa suoranaisen valehtelun puolelle tasa-arvo- tai missä tahansa muissakaan aiheissa.

Onhan verovaroin toimivalta mediatalolta lupa odottaa sellaista uutisointia, joka valaisee asioiden kaikki puolet - näin siitä huolimatta, että toimituskunta ilmoittaa itse avoimesti toimivansa poliittisin motiivein.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Antoiko Yle tahallaan väärän vaikutelman?
Sanoilla on merkitystä
Kallion autoilutapaus ja institutionalisoitunut poliittinen korrektius

JK kello 9:20. Tämän kirjoitettuani luin kansanedustaja Leena Meren (ps) näkemyksestä, jonka mukaan " Yle ei ole erityisasemassa ja varsinkin kun katsoo joitakin ohjelmia sekä toimittajien ajoittain ilmenevää asenteellisuutta niin peräänkuulutan tasapuolisuutta. Median pitää jakaa tietoa ja tuoda erilaisia mielipiteitä esille eikä toimittaja saa ryhtyä itse poliitikoksi ajamaan omia agendojaan. Erityisesti silloin kun toimitaan verovaroilla." Kuten tästäkin blogikirjoituksesta ilmenee, jaan näkemyksen Meren kanssa.

lauantai 30. syyskuuta 2017

Kuka kiihotti kansanryhmää vastaan?

Helsingin Sanomat kirjoitti tänään syytteen kiihotuksesta kansanryhmää vastaan saaneesta "suomalaismiehestä" ns. luotettavalle medialle tyypillisen huvittavalla tavalla vihjaillen. Sen mukaan ISISiä tukevalla sunnalaisella muslimilla oli "suomalaista alkuperää oleva nimi".

Jutussa jäi avoimeksi, oliko kyseessä kantasuomalainen käännynnäinen, suomalaisen nimeämä ottolapsi, kantasuomalaisen ja muslimin jälkeläinen vai kenties nimensä suomalaiseksi vaihtanut maahanmuuttaja. Siis varsinaista epäuutisointia ja salailua, joka ei kuitenkaan poista sitä, ettei tätäkään oikeuslaitostamme rasittavaa tapausta olisi ilman islamilaista maahanmuuttoa.

Heikkotasoinen uutisointi ei muuta sitä, että mikäli syytteet pitävät paikkansa mies ansaitsee ilman muuta tuomion kansanryhmää vastaan kiihottamisesta. Näin siksi, että sellaisia on jaettu paljon vähäisemminkin syin.

Perusteluksi esitän, että HS:n jutun mukaan mies on kiihottanut ihmisiä shiiamuslimien joukkotuhontaan ja terroristisessa tarkoituksessa tehtäviin tappoihin sekä kirjoittanut, että "meidän suomea puhuvien jihadistien" on lähdettävä tappamaan shiiamuslimeita Syyriaan. Lisäksi hänen mukaansa "meidän muslimien täytyy antaa kaikki tukemme ISIS:lle".

Lisäksi hän oli levittänyt netissä ISIS:in propagandavideota, jossa näkyy raakaa väkivaltaa ja jopa teloitustilanteita. Tämän tuomittavuus riippuu tietenkin siitä, missä mielessä hän on niitä levittänyt: ihastellen vai tuomiten. Miehen muun toiminnan huomioiden kyse on todennäköisesti ollut ensimmäisestä.

Jään siis suurella mielenkiinnolla odottamaan oikeuden ratkaisua ja miehen tuomiota. Ja pikku anekdoottina oikeaa tietoa miehen todellisesta taustasta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Juho Eerolan tutkintapyynnöstä
Palkitaanko turkmenistanilainen sitkeys?
Ei tarvetta epäillä kunniamurhan suunnittelua


perjantai 29. syyskuuta 2017

Mihin YTL haluaa ohjata abiturientteja?

Maassamme on noussut pienimuotoinen kohu Breitbart-sivuston käytöstä ylioppilaskirjoitusten lähteenä. Sitä ei ole pidetty soveliaana, koska sivuston maineen on sanottu olevan kyseenalainen.

En ota tässä kantaa sivuston kyseenalaisuuteen, mutta haluaisin nostaa tikun nokkaan ylioppilastutkintolautakunnan puheenjohtajan Patrtik  Scheinin lausunnon, jonka mukaan "on huono idea, että käytämme sen kaltaisia lähteitä, joihin emme halua ohjata lukiolaisia tai abiturientteja".

Jos näin on, olisi mielenkiintoista tietää millä kriteereillä ylioppilastutkintolautakunta määrittelee ne lähteet, joille se ei halua ohjata lukiolaisia tai abiturientteja. Asian tutkiminen voidaan aloittaa Breitbartin kautta.

Wikipedian mukaan sivusto on "konservatiivinen vaihtoehtomedian uutissivusto", jolla on noin 18 miljoonaa lukijaa kuukaudessa. Se on suosittu sosiaalisessa mediassa ja Faceboookin 11. suosituin sivusto. Lisäksi Wikipedia kertoo, että sen toimitusjohtaja toimi Yhdysvaltain nykyisen presidentin vaalikampanjan vetäjänä vuonna 2016.

Olisiko edellä olevasta pääteltävissä, että ylioppilastutkintolautakunta ei halua lukiolaisten tutustuvan konservatiiviseen ja suosittuun mediaan, joka jakaa Yhdysvaltain presidentin näkemyksiä? Entä koskeeko sama muita poliittisesti suuntautuneita medioita. Siis sellaisia, joita pidetään esimerkiksi liberaaleina, sosialistisina, alkiolaisina, vihreinä, fasistisina, populistisina, anarkistisina, islamilaisina, kungfutselaisina tai feministisinä?

Entä koskeeko se myös lähteitä, jotka jakavat muiden suurvaltojen kuin USA:n päämiesten näkemyksiä. Siis sellaisten kuin Vladimir Putin, Xi Jinping, Angela Merkel tai Theresa May? Entä uskonnolliset johtajat, joilla on niin ikään valtaa suuriin kansanjoukkoihin?

En tiedä mitä ylioppilaslautakunta tai sen puheenjohtaja ajattelevat edelle kirjoittamastani, mutta joka tapauksessa nykyisessä monimuotoisessa maailmassa joidenkin medioiden sulkeminen sen perusteella mihin ihmisiä "halutaan ohjata" kuulostaa tunkkaiselta, saudiarabialaiselta tai pohjoiskorealaiselta, eikä ainakaan medialukutaitoa tai avarakatseisuutta kehittävältä. Saati sananvapauteen kasvattavalta.

Lopuksi totean tyytyväisenä, ettei Professorin ajatuksia -blogi joutunut ylioppilastutkintolautakunnan boikottilistalle sen jälkeen, kun sieltä lainattiin kommenttiosiosta tekstinpätkä ylioppilaskirjoituksiin. Näyttäisi siis siltä, että tämä blogi on sellainen, jota ylioppilastutkintolautakuntakin voi suositella lukiolaisille ja abiturienteille.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Poliittisesti korrekti muuttaa näkyvää todelllisutta
Terveystiedon ylioppilaskirjoituskysymys referoi Professorin ajatuksia -blogia
Yliopiston valintakriteereistä


torstai 28. syyskuuta 2017

Kahden pisteen vihje

Neuvoin eilisessä blogikirjoituksessani Euroopan valtapuolueita laskemaan yhteen yksi ja yksi, mikäli he haluavat suitsia ns. protestipuolueiden menestystä. Annoin myös kolmen pisteen vihjeen, jonka mukaan vastaus ei löydy katteettomista lupauksista.

Kahden pisteen vihje samaan asiaan löytyi eilisestä uutisesta, jonka mukaan Jussi Halla-aho (ps) oli kertonut, että "vuoden 2018 budjetissa hallitus antaa 5,3 miljoonaa euroa lisää laittomasti maassa olevien sosiaalihuollon järjestämiseen. Samaan aikaan hallitus leikkaa saman verran, viisi miljoonaa euroa rintamaveteraaneilta ja yli neljä miljoonaa euroa vanhustenhoidosta. Vastaanottokeskustoimintaan osoitetaan 250 miljoonaa ja kotouttamistoimintaan puoli miljardia euroa vuodessa."

Täytyy kyllä myöntää, että kaksi pistettä tuon vihjeen jälkeen on aika paljon. Mutta menköön nyt tällä kertaa torstaisen hernekeiton ja pannukakun kunniaksi.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Valtapuolueet pohjustivat AfD:n voiton
Yle tarjosi Halla-ahon kannattajien näkemyksiä
Maahanmuuttajan painajainen

JK kello 7:12. Kahden pisteen vihjeeseen voisi vielä lisätä tämän aamun uutisen, jonka mukaan "terrorismintorjuntaan palkataan nyt kymmeniä uusia työntekijöitä ympäri Suomea".

keskiviikko 27. syyskuuta 2017

Valtapuolueet pohjustivat AfD:n voiton

Helsingin Sanomissa taivasteltiin tänä aamuna Saksan äskettäisten vaalien voittajaa AfD:tä eli vaihtoehtoa Saksalle. Haluaisin kiinnittää arvoisan lukijani huomion yhteen kirjoituksen kohtaan.

Siinä todetaan näin: "AfD:n äänestäjistä peräti 60 prosenttia nimesi syyksi pettymyksen ja vain 31 vakuuttuneisuuden omasta puolueesta".

Samalla haastan kaikki eurooppalaiset valtapuolueet miettimään, miksi Saksassa oli näin vahva protestimieliala. Ja miksi Suomessakin Perussuomalaisten pitkään laskenut kannatus kääntyi nousuun juuri silloin, kun maahanmuuttokysymyksissä perusteltuja ja loogisia näkökulmia ja ehdotuksia viljelevästä Jussi Halla-ahosta tuli puheenjohtaja.

Annan maanosamme valtapuolueille myös neuvon. Kannattaa miettiä sitä, että mikäli jollain politiikan osa-alueilla ajaa sellaista asiaa, jota ylivoimaisesti suurin osa kansasta vastustaa, saattaa siitä seurata oman kannatuksen lasku ja ns. protestipuolueen nousu.

Sen sijaan en aio kertoa, mitä esimerkiksi Keskustan tai SDP:n pitäisi tehdä jo pitkään laskeneen kannatuksensa kääntämiseksi, sillä uskon molemmista puolueista löytyvän myös sellaisia ihmisiä, joille yksi plus yksi ei ole liian vaikea laskutoimitus. Ainakin toivon niin. Ja kolmen pisteen vihjeenä totean, ettei vastaus ole katteettomien lupausten antaminen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Sanoilla on merkitystä
Tarja Halonen haluaa pitää laittomat maassaolijat Suomessa
96% suomalaisista haluaa rajoittaa EU:n ulkopuolelta tulevaa maahanmuuttoa

tiistai 26. syyskuuta 2017

Tutkijoilta uusi metsäkannanotto

Joukko tutkijoita on jälleen ottanut kantaa EU:n metsien käyttöön. En malta olla kommentoimatta heidän kannanotossaan muutamaa kohtaa, jotka ainakin Suomen oloissa ovat varovastikin ilmaistuna muunneltua totuutta.

Ensinnäkin tutkijat sanovat EU:n metsistä olevan suojeltua vain alle viisi prosenttia. Tämä saattaa sinänsä pitää paikkansa, mutta Suomen metsistä on kuitenkin suojeltu peräti noin 12 prosenttia. Toki meillä on suojelun suhteen ongelma, mutta se ei siis liity kokonaismäärään, vaan suojelun painottumiseen pohjoiseen Suomeen.

Toiseksi tutkijat puhuvat jatkuvasti siitä, kuinka niihin sitoutunut hiilimäärä pienenee hakkuiden yhteydessä; näin etenkin jos vanhoja metsiä kaadetaan. Suomessa metsien kasvusta käytetään nykyisin jonkin verran yli 60 prosenttia, eikä hallituksen lanseeraaman metsäpolitiikan tavoitteena ole ylittää kestävien hakkuumahdollisuuksien rajoja.

Siten hakkuiden seurauksena puihin sitoutuneen hiilen määrä ei tule laskemaan, vaan lisääntyy jatkuvasti. Samoin metsämme tulevat edelleen järeytymään. Siten hakkuiden lisääminen ei Suomessa suinkaan poista hiilinieluja, vaan ainostaan pienentää niitä.

Kolmas tutkijoiden teesi koski sitä, että metsät pitäisi hoitaa jatkuvan kasvatuksen keinoin, koska siten ne muka lisäisivät monimuotoisuutta ja auringon energian heijastumista pois maapallosta (ns. albedo). Suomessa jatkuva kasvatus ei kuitenkaan tarkoita monimuotoisia metsiä, vaan ajan myötä koivikot muuttuvat puhtaiksi kuusikoiksi, koska meikäläisistä puulajeista vain kuusi pystyy uusiutumaan jatkuvan kasvatuksen oloissa muualla kuin aivan kuivimmilla harjumailla - niillä myös mänty menestyy.

Toisaalta tutkimuksin on osoitettu, että lehtipuumetsien albedo on suurempi kuin kuusikoiden. Siten jatkuvan kasvatuksen yleistyminen johtaisi metsiemme albedon pienenemiseen, mikä olisi epäedullista ilmastonmuutoksen torjunnan kanssa.

Lisäksi tutkijoilta on jäänyt huomaamatta, että Etelä-Suomessa jatkuva kasvatus johtaisi ajan myötä kuusikoiden lahoamiseen. Se puolestaan tarkoittaisi puihin sitoutuvan hiilen katoamista taivaan tuuliin. Ja siten metsien hiilivaraston pienentymistä.

Jos tutkijat siis haluaisivat kasvattaa metsiemme hiilinieluja, heidän kannattaisi ajaa metsillemme joko sekametsien tasaikäiskasvatusta tai puhtaita koivikoita. Taloudellisesti näiden tuotos on kuitenkin pienempi kuin puhtaan tasaikäisen kuusikon, mikä tekee niistä omistajan ja ehkä kansantaloudenkin kannalta vähemmän houkuttelevia.

Lopuksi on todettava, että tutkijat eivät näytä ymmärtävän, että Suomessa metsien käyttö on jo pitkään pyrkinyt tukkipuusaannon maksimointiin. Tämä tarkoittaa käytännössä tutkijoiden vaatimia pitkäikäisiä tuotteita.

Valitettavasti tukkipuun käyttöön vaikuttaa pitkäikäisten tuotteiden kysyntä. Siksi tukkipuuta joudutaan Suomessakin käyttämään lyhytikäisiin tarpeisiin kuten selluksi, paperiksi tai bioenergiaksi. Mutta toki Suomessakin olisi järkevää korvata esimerkiksi betonin käyttöä puurakenteilla - tai kehittää puubiomassasta muovin korvaaja.

Edelle kirjaamani huomautukset koskevat siis pelkästään pohjoisimman Euroopan metsätaloutta. Mutta juuri siksi meidän suomalaisten - mukaan lukien tutkijakunta - luulisi tavoittelevan metsänhoidossa tilannetta, jossa paikalliset erot metsänkasvatuksen edellytyksissä ja mahdollisuuksissa otettaisiin huomioon.

Samoin olisi syytä ymmärtää, että pitkällä tähtäimellä kasvihuonekaasujen kannalta oleellista on ainoastaan fossiilisen hiilen määrän vapautuminen ilmakehään. Ja siinä suhteessa kaikki sen vapautumista ehkäisevä toiminta on ilmastonmuutoksen torjunnan kannalta positiivista. Myös hakkuutähteiden käyttö bioenergiaksi.

Sekin olisi hyvä ymmärtää, että nyt muodissa olevassa hiilinieluajattelussa on kyse lyhyen ajan osaoptimoinnista, ei pidemmän aikavälin ratkaisujen hakemisesta. Siirtäessään huomion pois fossiilisista hiilivarastoista tämä ajattelu on todennäköisesti jopa haitallista pitkän aikavälin hiilitasapainon kannalta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Heidi Hautala ja Sirpa Pietikäinen aikovat vahingoittaa Suomen taloutta
Uusiutuvien energianlähteiden kannattavuus ratkaisee
EU ja Suomen metsävarat

maanantai 25. syyskuuta 2017

Vihreiden maahanmuuttopolitiikkaa vahvistettiin ekologista jalanjälkeä kasvattavaksi

Vihreät nostaisi kiintiöpakolaisten määrän 2 500 ihmiseen välittömästi. Samalla he lopettaisivat elintasopakolaisten palautukset, elleivät nämä itse halua mennä kotiinsa. Lisäksi maamme johtava maailmanparantajapuolue ilmoitti haluavansa tukea myös turvapaikanhakijoiden majoittamista suomalaisiin koteihin.

Edelle kirjaamani linjaukset teki Vihreiden puoluevaltuuskunta sunnuntaina hyväksymässään turvapaikkapoliittisessa paperissa. Kirjaan puolueen päätökset myös tähän blogiin, jotta tieto niistä leviäisi mahdollisimman laajalle.

Samalla totean hiukan ihmeissäni, että edelle kuvaamani seikat ovat suomalaisten ylivoimaisen enemmistön tahdon vastaisia ja - ottaen huomioon Suomessa ja kehitysmaissa asuvien ihmisten hiili- ja muiden ympäristöjalanjälkien eron - myös roisissa ristiriidassa Vihreiden alkuperäisten 1980-lukulaisten linjausten kanssa.

Ei siinä mitään. Toki linjausten muuttaminen on politiikassa sallittua - etenkin kun sen tekee näin avoimesti. Tuntuu vain hassulta, että edelleenkin monet kuvittelevat ympäristöasioiden olevan tärkeällä sijalla vihreiden agendalla.

Joka tapauksessa on toivon, että myös muut puolueet seuraavat yhtä selkein sanakääntein perässä - toistaiseksi Vihreiden lisäksi vain Perussuomalaiset ovat tehneet niin - viimeksi presidenttiehdokkaansa Laura Huhtasaaren suulla. Tosin ne linjaukset olivat kovin erilaisia ja erityisesti ekologisen jalanjäljen suhteen Vihreiden linjauksia oleellisesti ympäristöystävällisempiä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Touko Aalto paljastui höpöttelijäksi
Vihreät on luovien mielikuvien mestari
Pentti Linkola tarinoi loogisen epäloogisesti

sunnuntai 24. syyskuuta 2017

Laura Huhtasaari, tshekkien asenteet ja intiaanikesän aurinko

Helsingin Sanomat kirjoitti moittivaan sävyyn tshekkien maahanmuuttopolitiikasta. Sen otsikon mukaan "Tšekki on ottanut vastaan vain kourallisen pakolaisia, eikä juuri kukaan halua enempää."

Jos ja kun otsikon väite pitää paikkansa, on mielenkiintoista huomata, että jossain päin maailmaa hallituksen maahanmuuttopolitiikka vastaa kansan tahtoa. Demokraattinen päätöksenteko näyttäisi siis toimivan ainakin itäisen Keski-Euroopan tunnetuimman jääkiekkokansan parissa.

Suomessakin kansan maahanmuuttopoliittista tahtoa on tutkittu moneen kertaan. Esimerkiksi maaliskuussa 2016 julkaistiin tutkimus, jonka mukaan 96% suomalaisista haluaisi rajoittaa EU:n ulkopuolelta tulevaa maahanmuuttoa. Tänä vuonna maaliskuussa tehdyn selvityksen perusteella taas 55% suomalaisista haluaisi lopettaa muslimimaista tulevan maahanmuuton kokonaan.

Entä maamme napamiehet. Pääministeri Sipilän näkemyksen mukaan maahanmuuttajakiintiömme tulisi nostaa noin 2,5-kertaiseksi 2000 henkilöön. Myös valtiovarainministeri Petteri Orpo haluaisi nostaa kiintiötä, joskaan ei yhtä paljon kuin Sipilä. Kaiken kaikkiaan suurin osa puolueistamme haluaisi nostaa pakolaiskiintiötä, joskin Turun terroristi onnistui ilmeisesti tahtomattaan estämään sen.

Sen sijaan juuri kukaan poliitikoistamme ei halua rajoittaa spontaania turvapaikanhakua. Esimerkiksi Juha Sipilä on vedonnut kristittyjen velvollisuuteen auttaa hädänalaisia, vaikka on selvää, ettei maailman kaikkia kotinsa jättäneitä voida vastaanottaa länsimaihin ja heihin kuluvalla rahalla voitaisiin auttaa moninkertaisia ihmismääriä lähellä heidän kotimaitaan. Petteri Orpo puolestaan sammutti kansalaiskeskustelun liekkejä vuonna 2015 väittämällä, että "pakolaisten motiivien arvostelu on rasismia".

Tätä taustaa vastaan tuntui kuin intiaanikesän aurinko olisi alkanut paistaa, kun Perussuomalaisten vasta valittu presidenttiehdokas Laura Huhtasaari tiivisti ongelman seuraavasti: "jos rajavalvontaa ei ole rajoilla, valvonta lisääntyy rajojen sisällä. Pariisissa on konepistoolimies metroasemalla, Helsingin Kampissakin heitä on jo nähty. Kun esteitä ei ole valtion rajoilla, esteet siirtyvät ostoskeskusten, kirkkojen, koulujen ja lopulta kotiemme eteen."

Niinpä. Ehkäpä tshekit haluavat välttää Huhtasaaren kuvaaman kehityksen omilla kotinurkillaan?  Tai ehkäpä he vain haluavat säästää ne rahat - Suomessa vuonna 2016 noin 220 euroa per kansalainen - jonka turvapaikkaprosessi maksaa vastaanottajalle. Tai kenties välttää tiettyihin maahanmuuttajiin liittyvän rikollisuuden - pahimmillaan jopa terrorismin.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Miksi EU-kansalaiset eivät halua lainkaan muslimeita kotimaihinsa?
Maahanmuutolle uusi hinta: 220 euroa per kansalainen
96% suomalaisista haluaa rajoittaa EU:n ulkopuolelta tulevaa maahanmuuttoa

lauantai 23. syyskuuta 2017

Antoiko Yle tahallaan väärän vaikutelman?

Yle raportoi eilen maahanmuuttajalasten lukemiseen liittyvistä tutkimustuloksista. Sen mukaan maahanmuuttajalapset oppivat lukemaan lähes yhtä hyvin kuin kantasuomalaisetkin.

Lisäksi jutussa haastatateltiin syyrialaisperhettä, jossa niin lapset kuin aikuisetkin opettelivat uuden kotimaansa kieltä. Muilta osin jutussa ei puhuttu tutkittujen lasten kotikielistä.

Yllätykseni oli melkoinen kun katsahdin vähän epäuskoisena tuota väitöskirjaa. Sieltä nimittäin löytyi seuraava tieto tutkimukseen valituista maahanmuuttajalapsista.

Vapaasti käännettynä: "lasten pääasialliset kotikielet olivat englanti (16), venäjä (9), saksa (4), ruotsi (3), albania (3), italia (2), arabia (1), kiina (1), viro (1), unkari (1), persia (1), portugali (1), serbia (1), somali (1), espanja (1), thai (1), turkki (1) ja vietnam (1)".

Toisin sanoen lähes kaikki tutkitut puhuivat kotonaan eurooppalaista kieltä (42) ja vain muutama (7) aasialaisia tai afrikkalaisia kieliä. Tai kulttuureittain tarkasteltuna lähes kaikki lapset puhuivat kristilliseen kulttuuriperinteeseen kuuluvia kieliä (39) ja selvä vähemmistö muslimi- (7) tai itäaasialaiseen kulttuuriperinteeseen (3) kuuluvia kieliä.

Tähän liittyen jäin miettimään kahta asiaa Ylen uutisoinnista. Miksi esimerkkiperheeksi sattui valikoitumaan juuri syyrialaisperhe? Ja miksei jutussa mainittu lainkaan edelle kääntämääni luetteloa; ei edes millään tavalla kuvattu sen sisältöä.

Vastaukset tietää yksin Ylen toimituskunta. Enkä minä suinkaan väitä, että tietäisin uutisessa annetun tahallaan väärää kuvaa tutkittujen lasten perhetaustasta, mutta joka tapauksessa ainakin itselleni syntyi sellainen Ylen nettisivulta lukemani uutisen perusteella. Eikä vähiten jutussa esimerkiksi valitun - mutta tutkittua lapsijoukkoa varsin huonosti kuvaavan - perheen takia.

Tässä kommentoimani uutinen ei kerro kovin laadukkaasta journalismista. Sellaista olisi kuitenkin lupa odottaa verovaroin pyörivältä mediatalolta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kallion autoilutapaus ja institutionalisoitunut poliittinen korrektius
Yle kertoi jengien taisteluista Ruotsissa, mutta ei ihan kaikkea
Ylen viestii vajaasti


perjantai 22. syyskuuta 2017

Kielirasismia Pohjoismaiden neuvostossa

Suomessa on ymmärretty varsin hyvin ruotsinkielisen vähemmistön asema ja tarve käyttää omaa kieltään erilaisissa tilanteissa. Jopa niin hyvin, että suomenkielinen enemmistö on pakotettu sen takia opiskelemaan ruotsinkieltä.

Nyt on tullut ilmi tapaus, joka epäilemättä saattaa suomalaisten enemmistön suvaitsevaisuuden koetukselle. Puhumattakaan siitä, että se osoittaa ruotsinkielisen vähemmistömme omahyväisyyden, ellei suorastaan kielirasismin.

Tarkoitan tällä tietenkin Pohjoismaisen neuvoston Ahvenanmaalaisen edustajan näkemystä siitä, ettei suomenkieli sen enempää kuin islantikaan kelpaa pohjoismaisessa yhteistyössä tasa-arvoiseksi ruotsin, norjan ja tanskan kanssa. Juuri nyt tuntuu kuitenkin siltä, ettei aiheesta kannata kirjoittaa tämän enempää, koska uskon arvoisan lukijani osaavan itsekin vetää asiasta tarvittavat johtopäätökset niin pohjoimaisen yhteistyön tasa-arvoisuudesta kuin pakkoruotsin tarpeellisuudestakin.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kansainvälistyminen, pakkoruotsi ja kielivähemmistöjen oikeudet
Vihreää kielipeliä
Pakkoruotsi ja demokratia

Kiitos ajatuksen lukemisesta

Tervetuloa uudelleen!