sunnuntai 26. helmikuuta 2017

Ruotsalainen politiikka ajatumassa järisyttäviin muutoksiin

Suomessakin kehuttiin joitain vuosia sitten, että Ruotsin politiikassa puoluekentän jakautuminen porvarilliseen ja punavihreään blokkiin olisi hieno juttu. Sen sanottiin muun muassa takaavan äänestäjälle ennakkotiedon siitä, minkälaista politiikkaa hänen valinnastaan seuraisi, mikäli se päätyisi hallitusvastuuseen.

Suomessa tällaista äänestäjäturvaa ei ole. Sen sijaan meillä on perinteisesti ollut kolme tai neljä keskisuurta puoluetta, joiden ennalta arvaamattomana kombinaationa on syntynyt uusi hallitus. Siten myös hallitusohjelma on ollut kompromissi hallituspuolueiden vaalien aikana ilmaisemista tavoitteista.

Uusien poliittisten voimien nousu on aiheuttanut sekä Suomessa että Ruotsissa poliittisen järjestelmän muutoksia. Suomessa vuoden 2011 jytkyvaalien jälkeen vaalien suurvoittajaa Perussuomalaisia houkuteltiin kyllä hallitukseen, mutta sen tärkeimmät vaalilupaukset haluttiin jättää ulos hallitusohjelmasta. Timo Soini ei siihen suostunut.

Tuloksena oli Suomen historian huonoin hallitus, koska myös rökäletappion kärsinyt Keskusta oli haluton hallitusyhteistyöhön. Niinpä maata hallitsi ensin Jyrki Kataisen ja sittemmin Alexander Stubbin johtama äärivasemmistosta kristillisdemokraatteihin ulottunut porukka, joka ei käytännössä pystynyt tekemään yhtäkään merkittävää päätöstä tilanteessa, jossa esimerkiksi maan talous oli ajautumassa ongelmiin.

Hallitustaipaleen loppuvaiheessa tilanne ajautui suoranaiseksi farssiksi jopa pääministerin äänestäessä hallituksen esitystä vastaan eduskunnassa. Myös äärivasemmisto (ensin Vasemmistoliitto ja myöhemmin myös Vihreät) jätti hallitusvastuun julki lausumattomana - mutta ilmeisenä - tavoitteenaan oman kannatuksen nostaminen.

Vuoden 2015 vaaleissa Perussuomalaiset uusivat kannatuksensa ja pääministeripuolue vaihtui. Nyt myös Perussuomalaiset saivat hallitusohjelmaan omia tärkeinä pitämiään asioita ja Suomeen syntyi kolmen suurimman puolueen oikeistohallitus. Sen toiminta on takkuillut, mutta joka tapauksessa myös tärkeitä päätöksiä on saatu syntymään ja maan talous on lähtenyt lopulta nousuun.

Mutta palataan Ruotsiin. Siellä vuoden 2014 vaalit johtivat jonkinlaiseen pattitilanteeseen, jossa sen enempää punavihreä kuin porvarillinenkaan blokki ei saanut enemmistöä parlamenttiin. Hallitusvastuun otti punavihreä "feministihallitus", joka joutuu tukeutumaan politiikassaan keskustaoikeistolaiseen oppositioon.

Hallitus on sen seurauksena ollut ymmärrettävästi äärimmäisen heikko, ja kaadettavissa milloin tahansa. Siten feministihallituksen päätöksentekokyky on ollut lähes yhtä heikko kuin Kataisen/Stubbin hallituksella.

Tässä tilanteessa Ruotsin Kokoomus on alkanut vilkuilla vuosikaudet täydellisessä pannassa olleisiin Ruotsidemokraatteihin päin. Syitä lienee kaksi: puolueen kannatusta on valunut Ruotsidemokraateille kasvaneen maahanmuuttokriittisyyden seurauksena ja toisaalta on selvää, ettei maahan synny jatkossakaan vanhojen blokkirajojen mukaisia enemmistöhallituksia. Siten "jotain tarttis tehrä".

Vilkuilulla on kuitenkin ollut yllättävä seuraus; ainakin gallupien perusteella. Kokoomuksen kannatus on nimittäin laskenut ja Keskustan vastaavasti noussut.

Syynä  kannatuksen laskuun lienee, ettei maahanmuuttopolitiikan äkkikäännös ole vakuuttanut niitä, jotka ovat pääseet yli sen korkean kynnyksen, joka länsinaapurissa liittyy Ruotsidemokraatteihin. Toisaalta näihin päin vilkuilu on kauhistuttanut kansankodin kuplaan vielä uskovia. Myös jälkimmäinen johtunee Ruotsidemokraatteihin liittyvästä stigmasta.

Ruotsalaisen politiikan uudet käänteet ovat merkittävämpiä kuin äkkiseltään voisi arvata. Sanoisin, että ne ovat suorastaan järisyttäviä, sillä juuri nyt näyttäisi siltä, että ruotsalaisen politiikan perustukset ovat murtumassa. Tarkoitan tällä meille suomalaisille käsittämättömän syvää erottelua punavihreiden ja porvarillisten puolueiden välillä.

Ruotsalaisen hallituspolitiikan vaikeuksista seuraava toinen, ja ainakin lyhyemmällä tähtäimellä kokoomuksen ja Ruotsidemokraattien flirttailua paljon merkittävämpi muutos nimittäin liittyy ruotsalaisen politiikan vasemmalle laidalle. Maan demareissa on oivallettu, että enemmistöhallituksen voi muodostaa muutenkin kuin yhteistyössä Ruotsidemokraattien kanssa. Eli astumalla yli vanhan blokkijaon ottamalla suosiotaan kasvattaneet keskustalaiset mukaan hallitusyhteistyöhön.

Käytännössä blokkirajat ylittävä hallitus ohjaisi Ruotsin vuoden 2018 jälkeisenä aikana kohti Suomelle tyypillistä koalitiopolitiikkaa, jossa äänestäjillä ei olisi takuuta tulevasta hallitusohjelmasta. Samalla Ruotsidemokraatit jatkaisivat kannatuksensa nostamista - ellei hallitus sitten onnistu tekemään runsaasta maahanmuuttajaväestöstä menestystarinaa.

Edelle kirjoitetusta huolimatta lienee selvää, että vuoden 2018 parlamenttivaalit käydään Ruotsissa edelleen perinteisen blokkijaon merkeissä. Jos vaalitulos on nykyisen kaltainen, tai Ruotsidemokraattien kannatus nykyistäkin suurempi, ovat edessä hallitusneuvottelut, joiden lopputuloksena on joko ruotsalainen punamulta tai nykyisen kaltainen - joko porvarillinen tai punavihreä, mutta joka tapauksessa heikko - vähemmistöhallitus.

Näin siksi, ettei edes Kokoomus ole ehdottanut Ruotsidemokraatien ottamista mukaan hallitusvastuuseen. Ainoastaan puhunut keskusteluyhteydestä ja yhteistyöstä yksittäisissä asioissa heidän kanssaan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Feministipuolue ja inhimillinen turvallisuus
Ruotsin Kokoomus katuu - mutta miten korjata tehdyt virheet?
Halveksiiko Anu Vehviläinen demokratiaa?

7 kommenttia:

  1. "...hallitus sitten onnistu tekemään runsaasta maahanmuuttajaväestöstä menestystarinaa."

    En pysty lopettamaan nauramista. :)
    Aprillipäivä on vasta huhtikuussa. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harmi vain että että vitsi on tappavan huono varsin monelle ruotsistanin lähitulevaisuudessa.Kirjaimellisesti.Varsin suurella todennäköisyydellä myös lähiympäristössä.

      Poista
    2. Kuitenkin myös tänään näin jossain väitettävän, että maahanmuutto on ruotsalaisille positiivinen asia. Eikä sitä ollut tarkoitettu vitsiksi. Ei edes tragikomiikaksi, vaikka siltä se kieltämättä kuulosti omiin korviini.

      Poista
    3. Asioita voi kokea yhtä monella tavalla kuin on kokijoita. Edward Crankshaw mainitsi klassikkoteoksessaan "Gestapo - tyrannian väline" saksalaisten käytännön ottaa miehittämillään alueilla panttivankeja, joita teloitettiin kostoksi partisaanien suorittamista saksalaisten tapoista suhteessa 1:10.

      Crankshaw'n mainitsemassa tapauskertomuksessa ranskalaiset panttivangit olivat saaneet kuulla joutuvansa teloitetuksi pikapuoliin läheisellä kivilouhoksella. Yleinen reaktio oli tuskainen kuolemanpelko ja ahdistus, mutta muutamat parikymppiset opiskelijapojat olivat yrittäneet kohottaa mielialaa toistellen tämän olevan paljon parempi kuolintapa kuin jossain satunnaisessa onnettomuudessa.

      Tunnetun mietelmän mukaan joka ei ole nuorena radikaali, sillä ei ole sydäntä, mutta joka ei vanhempana ole konservatiivi, sillä ei ole järkeä. Mielestäni ei olekaan erityisen järkevää suoda yhteiskunnallista valtaa aineksille, jotka nuoruuden radikalismissaan saattavat ajatella kuten nuo Crankshaw'n mainitsemat ranskalaispojat.

      Ikävä kyllä ruotsalainen yhteiskunta on jo pitkään näyttänyt kokevan juuri heidänlaistensa näkemykset varteenotettaviksi tulevaisuuden kehittämissuunniksi. Vielä ikävämpää on, että meillä Suomessa ollaan perinteisesti katsottu mallia Ruotsista ja tehty perässä melkeinpä kaikki heidän virheensä sivuuttaen kaikki se, mitä he ovat tehneet ja tekevät oikein.

      Eikä tulevaisuus paremmalta näytä.

      Poista
  2. Ruotsissa valta-VALE-media on joutunut hitusen kääntämään suuntaansa totuuden suuntaan:

    "Thank You President Trump for Educating Fake News Main Stream Media

    The harsh citicism that Donald Trump started against the established media in the US, but even in the rest av the world, has given an amazing effect even in Sweden. That president Trump pointed out Sweden several times as a bad example for uncontrolled mass migration put little Sweden in the focus of the world during the last week. The result became an improvement by the fake news media outlets in Sweden with an amazing an unexpected speed! Thank you Mr. President for that gift! Your education gave immediate results..."

    Koko artikkeli: http://whitetv.se/sv/inget-fritt-medium-i-sverige/1796.html

    Vastaava ilmiöhän tapahtui Suomessa Mvlehden ansiosta - joten ei ole imettelemistä, että vallankahvassa olevat maanpetturit koettavat eliminoida sen mm. demlalaista "oikeus"-laitostaan käyttäen! ("Mikä on Demla?", http://magneettimedia.com/mika-on-demla/ )

    VastaaPoista
  3. Karmeata syrjimistä tuo Ruotsin politiikka. Noin viidesosaa kansasta edustavaa puoluetta kohdellaan kuin spitaalisia. Mistä tahansa ulkomailta tulevat turvapaikkaturistit ovat ruotsidemokraatteja arvokkaampia ihmisiä. Ja median todellisuuspakolaiset komppaavat ämyrit punaisina.

    VastaaPoista
  4. Ruotsi on pitkään ajautunut varsin epävakaaksi yhteiskunnaksi. Jos hyväksymme aforismin, että totuus on sodan ensimmäinen uhri, niin silloin Ruotsi on jo sisällissodassa, koska lähes kaikki Ruotsia koskevat uutiset ovat valeuutisia sekä hallituksen että heidän vastustajiensa taholta. Jos Ruotsi ajautuu avoimeen sisällissotaan, niin se aiheuttaa Suomelle vaarallisen tilanteen johtuen sotilaallisesta yhteistyöstä Suomen ja Ruotsin välillä. Suomalaiset näin päätyvät tukemaan Ruotsin hallitusvaltaa ja vastapuoli hankkii tukensa ja aseensa Venäjältä. Näin Suomen rooliksi muodostuisi puolustaa ruotsalaisia virheilta Venäjää vastaan.

    Terveisin,
    Myös prof.

    VastaaPoista

Kiitos ajatuksen lukemisesta

Tervetuloa uudelleen!