maanantai 11. syyskuuta 2017

Heidi Hautala ja Sirpa Pietikäinen aikovat vahingoittaa Suomen taloutta

Pariisin ilmastosopimuksen toteuttamisessa on kaksi eri keinoa. Ensimmäinen on vähentää fossiilisten päästöjen määriä ja toinen lisätä ilman hiilidioksidia syövien hiilinielujen kokoa. Niistä ensimmäinen on se varsinainen ratkaisu ja jälkimmäisen merkitys on siinä, että se tarjoaa lisäaikaa.

Suomessa näihin tavoitteisiin on vastattu mm. lähtemällä korvaamaan fossiilisia polttoaineita metsäenergialla.  Nyt on EU:ssa kuitenkin lähdetty tarkastelemaan maanosan metsiä suhteessa poliittisesti päätettyyn vertailujaksoon, johon sattui suomalaisen metsätalouden pahin lama. Erityisesti vuosi 2009 oli sille umpisurkea, minkä seurauksena myös metsien käyttö oli erittäin vähäistä.

Loogista luulisi olevan, ettei tuijotettaisi johonkin keinotekoiseen vertailujaksoon, vaan tavoitteet asetettaisiin siten, että kunkin maan metsiin perustuvien hiilinielujen tulisi lisääntyä tästä eteenpäin. Tämä ei olisi Suomelle ongelma, koska metsämme kasvavat lähinnä hyvän metsänhoidon (ja siis metsänomistajien niihin sijoittamien varojen) ansiosta vuosi vuodelta nopeammin, eikä ilmaston lämpeneminen ainakaan hidasta tätä kehitystä.

Vielä omituisemmaksi keinotekoisen vertailujakson tekee se, että samaan aikaan kun Suomen metsäteollisuus mateli laman kourissa, kävivät ruotsalaiset paperikoneet kruunun ja euron heidän kannaltaan edullisen hintasuhteen takia punaisina. Niinpä ruotsalaiset saisivat vertailukausi-lähestymistavassa hakata noin 80 prosenttia metsiensä kasvusta, kun Suomessa tulisi tyytyä alle 70 prosenttiin.

Tähän liittyen MTV3 uutisoi, että se on selvittänyt suomalaismeppien toiminnan nyt kun EU:ssa äänestetään näiden kahden perusidean välillä. Siis sovelletaanko hiilinielukysymyksissä keinotekoista ja Suomelle haitallista vertailujaksoa vai toimitaanko katsoen eteenpäin, kuten luulisi olevan loogista ja myös Suomen talouden edun mukaista.

Nostetaanpa meppien näkemykset esille siis tämänkin blogin kautta, jotta tieto leviäisi mahdollisimman laajalle.

RKP:n Nils Torvalds oli tehnyt oman vastaehdotuksen vertailujaksoajatukselle ja perusteli sitä näin: "suurin ongelma ympäristövaliokunnan taannoisessa päätöksessä oli intensiteetti. Joidenkin jäsenmaiden intensiteetti on alle 0,4. Suomessa se on 0,6 ja Saksassa 0,8. Neuvottelin tekstin, joka poistaa tämän ongelman."

Perussuomalaisten Jussi Halla-aho muotoili ongelman selväsanaisesti: "Suomen biotalouden kehitykselle olisi katastrofi, jos komission esittämiä vuosia käytettäisiin vertailuarvona sallittuja kokonaishakkuita määriteltäessä. Kestävä puunkäytön lisääminen Suomessa ei saisi johtaa siihen, että maamme metsät nähdään päästölähteinä."

SDP:n Liisa Jaakonsaari: "lähdetään siitä, että helpotetaan Suomen hyvin hoidettujen metsien käyttöä tulevaisuudessa, suunniteltuja investointeja voidaan toteuttaa. Lisäksi luovutaan Suomelle kohtalokkaista ja epäoikeudenmukaisista referenssivuosista."

SDP:n Miapetra Kumpula-Natri: "katsotaan Euroopan metsiä paljonko niitä käytetään, eikä laiteta niitä palasiksi. Sama kuin sanottaisiin, että tuon kaupungin metsää voi käyttää tuon verran ja tuon tuon verran. Oleellista on, että metsiä käytetään hyvin ja niitä jää sitomaan hiiltä."

Keskustan Hannu Takkula kannatti Suomelle edullista vaihtoehtoa ja perusteli kantansa: "tämä varmistaa sen, ettei ilmastolaskennoissa rankaista jäsenmaita metsien käytön lisäämisestä aikaisempaan satunnaiseen referenssijaksoon verrattuna, oli se mikä hyvänsä."

Saman puolueen Anneli Jäätteenmäki: "äänestän sen kannan puolesta, joka mahdollistaa kestävän metsänkäytön Suomessa. Se tarkoittaa, että alkuperäisen esityksen metsien käytön historialliset vertailutasot eivät käy."

Suomelle edullista vaihtoehtoa kannattivat myös Kokoomuksen Henna Virkkunen ja Petri Sarvamaa sekä ns. kansalaispuoluetta edustava Paavo Väyrynen.

Perussuomalaisten Pirkko Ruohonen-Lerner puolestaan horjui näkemyksessään. Hänen mukaansa: "katson lopulliset äänestyslistat ja päätän kantani sitten. Kannatan kuitenkin luonnon monimuotoisuuden säilyttämistä ja kohtuullisia hakkuita."

Myös Vasemmistoliiton Merja Kyllönen oli kahden vaiheilla, eikä halunnut kertoa kantaansa: "mikäli fiksu kompromissi löytyy, niin olen valmis harkitsemaan sen tukemista."

Vihreiden Heidi Hautala oli jälleen (odotetusti) Suomelle kallis europarlamentaariko ja maamme taloudellisia etuja vastaan. Hän muotoili kantansa näin: "aion äänestää ympäristövaliokunnan esitystä, jota ovat kannattaneet suuret puolueet. Äänestän sen puolesta, että metsäsektorin valtavan suuri vaikutus ilmastopolitiikkaan myönnetään. Tämä on eurooppalainen ratkaisu, jolla tähdätään siihen, että Pariisin ilmastosopimus saadaan toimeenpantua."

Hänen kanssaan samanlaisilla Suomelle epäoikeudenmukaisilla linjoilla oli myös, niin ikään vähemmän yllättävästi Kokoomuksen "vihreä nainen" Sirpa Pietikäinen: "aion tukea komission alkuperäistä esitystä, koska se on lainvoimainen ja oikeudenmukainen. Emme voi asettaa jokaiselle jäsenmaalle mahdollisuutta itse asettaa omaa vertailuajankohtaa, se ei ole ilmastopolitiikan näkökulmasta tehokasta eikä järkevää. "

Äänestys europarlamentissa on keskiviikkona, joten kehotan kaikkia lukijoitani seuraamaan suomalaisten meppien käytöstä siellä. Ja muistamaan se tulevissa vaaleissa, järjestettiin ne sitten EU:n tai Suomen tasolla.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vihreät on luovien mielikuvien mestari
Veronkierto on vasemmiston mielestä hyväksyttävää
Leonardo DiCaprio metsässä

2 kommenttia:

  1. Entä jos osoittautuukin, että koko ilmastomuutosongelma onkin ollut harhaa?

    The Great Global Warming Swindle https://youtu.be/D-m09lKtYT4

    VastaaPoista
  2. Ilmastokusetus tulee vielä kalliiksi suomalaisille, niinkuin tuo Brysselissä ravaaminen. Ei mitään järkeä tässä hiilinielu hysteriassa.

    VastaaPoista

Kiitos ajatuksen lukemisesta

Tervetuloa uudelleen!