tiistai 23. tammikuuta 2018

Pekka Haavisto, väestösopimus ja realismi

Pekka Haavisto (vihr) on ehdottanut maailman väestöräjähdyksen ratkaisuksi väestösopimusta. Hänen mukaansa "maailman väkiluvun nopea kasvu haastaa kestävän kehityksen. Afrikan väkiluvun arvioidaan kaksinkertaistuvan vuoteen 2050 mennessä. Ilmastosopimuksen rinnalle tarvitaan maailman väestösopimus, joka turvaisi naisten ja tyttöjen oikeudet, sosiaalisen turvaverkon ja koulutuksen. Naisten aseman parantaminen on avain hallittuun väestökehitykseen."

Olen Haaviston kanssa samaa mieltä naisten aseman parantamisen merkityksestä väestöräjähdyksen avainmaissa Afrikassa ja Aasiassa. Toisaalta on selvää, että etenkin naisten ja tyttöjen oikeuksia on vaikea toteuttaa sellaisissa yhteiskunnissa, joissa kulttuuri on äärimmäisen patriarkaalinen ja jopa valtauskonnon pyhillä teksteillä "oikeutettu".

Esimerkiksi Koraani (4:34) määrittelee näin: "miehet olkoon naisten esimiehiä, koska Jumala on asettanut heidät näihin nähden korkeampaan asemaan, ja myöskin niiden suoritusten tähden, joita miesten on omaisuudestaan naisten hyväksi tehtävä."

Tiedetään myös, että muissakin kuin islamilaisissa afrikkalaisissa kulttuureissa miehen asema on hyvin maskuliininen. Hän on perheen kiistaton valtias ja seksuaalisista vapauksista nauttiva toimija. Jälkimmäisestä on merkkinä esimerkiksi AIDS:in järkyttävä yleisyys mustassa maanosassa.

Siten naisten koulutus ja oikeus päättää lapsiluvustaan on väestöräjähdysmaissa pitkän tien päässä jos pyrimme siihen pelkästään pehmeästi vaatimalla sikäläisille naisille erilaisia oikeuksia. Hiukan nopeampi vaihtoehto voisi olla Kiinan mallin mukainen lapsiluvun säätely.

Näen kuitenkin myös sen suhteen vaikeuksia hallinnollisesti hauraissa ja köyhissä valtioissa. Vaikka gepardihattuinen kehitysmaan johtaja epäilemättä tekisikin väestösopimuksen, ainakin mikäli saisi allekirjoituksesta muhkean palkkion, olisi sen toteuttaminen monin tavoin hankalaa.

Suostuisivatko meitä länsimaalaisia maskuliinisemmat miehet rajoittamaan lastentekoa vain mikäli hallitus käskee niin? Ja elleivät suostuisi, minkälaisilla sanktioilla heidät pakotettaisiin siihen?

Vaihtoehtoja olisivat ainakin monilapsisten perheiden jälkeläisten ottaminen huostaan, lisämaksujen tai -verojen määrääminen ylimääräisistä lapsista, vapausrangaistus vanhemmille tai ruumiillinen kuritus. Näiden luulisi olevan tehokkaita pakotteita kenelle tahansa.

Mutta mutta... Eihän suurimmassa osassa väestöräjähdysmaita ole toimivaa lasten huostaanottojärjestelmää, eikä ihmisillä rahaa lisämaksujen tai -verojen kuittaamiseksi. Perheen aikuisten vapausrangaistus puolestaan jättäisi lapset ahdinkoon eikä ruumiillinen kurituskaan ole ihmisoikeuksien mukaista.

Itse asiassa uskon, että mikäli ilmastonmuutoksen ja kehitysmaalaisten kansainvaelluksen torjumiseksi sovittaisiin tehokas väestösopimus ja se pantaisiin täytäntöön kohdemaissa, olisi Pekka Haavisto tai ainakin hänen poliittinen taustaryhmänsä ensimmäisenä kritisoimassa sen toteuttamassa. Ja siten myös vesittämässä solmittua sopimusta.

Lisäksi, kun resursseista puhutaan, ei kehitysmailla ole myöskään varaa Haaviston ehdottamiin naisten turvaverkkoihin - ei ainakaan niin kauan kuin niiden talouden vähät tulot menevät pienelle yläluokalle ja erityisesti hallitsijalle lähipiireineen. Enkä oikein jaksa uskoa, että nämä luopuisivat eduistaan naisten hyväksi, eivät ainakaan nykyisin hallitsevan sukupolven aikana.

Eli jos ja kun me puhumme ilmastonmuutoksen tai pakolaisvyöryn torjunnasta seuraavien vuosikymmenten aikana, ei väestösopimus ole tavoitteen toteuttamisen kannalta käyttökelpoinen työkalu, vaan ainoastaan mukavan kuuloista sanahelinää. Sen sijaan se on varmasti hyvä työkalu viemään kehitysmaalaisten ajatuksia oikeaan suuntaan: etenkin tyttöjen ja myös poikien kouluttaminen kyllä vaikuttavat ajan myötä myös lapsilukuun - mutta vasta tulevien sukupolvien aikana, jolloin maapallon väestö on jo kasvanut ihan oleellisesti suuremmaksi kuin nykyisin.

Akuutin väestöräjähdyksen torjuntaan sopimuksesta ei kuitenkaan ole. Siksi ilmastonmuutoksen torjunnan ja väestöräjähdyksen kannalta tehokkaimpia toimenpiteitä ovat kehitysmaista länsimaihin suuntautuvan kansainvaelluksen tehokas rajoittaminen ja taloudellisen toimeliaisuuden lisääminen kehitysmaissa.

Jälkimmäisen osalta Kiina on osoittanut esimerkkiä muulle maailmalle. Samaan suuntaan on onneksi siirtynyt myös Suomi, jonka vuosikymmenien aikana lähes hyödyttömäksi osoittautunut kehitysapu on viime vuosina muuttunut yhä selvemmin taloudellisen yhteistyön tukemiseksi.

Tämäkään ei ole nopea tie - mutta sen kautta on kuitenkin saavutettavissa nopeampia tuloksia, jotka lisäksi lienevät viime kädessä sekä pysyvämpiä, että toteutustavaltaan inhimillisempiä, kuin Haaviston ehdottama väestösopimus. Sekä myös sen toteutumista tukevia.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Mikä on aiheuttanut selkärankaisten eläinten määrän romahduksen?
Oppiiko suomalainen, kun kiinalainen opettaa Afrikassa?
800 euroa per lapsiperhe on mennyt vuosi toisensa jälkeen hukkaan

maanantai 22. tammikuuta 2018

Naisen evoluution uusi suunta

Yle kertoi naisista, jotka haluavat pelastaa maapallon jättämällä lapsensa tekemättä. Heitä yhdisti pelko ilmastonmuutoksesta ja maapallon väestöräjähdyksestä.

Muilta osin jutussa haastateltujen naisten kertomukset olivat varsin erilaisia. Yksi heistä halusi nähdä elämänsä aikana kaikki maapallon maat, eli ympäristö on hänelle pelkkä tekosyy lapsettomuuteen - todellisen syyn ollessa hedonismi.

Toinen nainen puolestaan haluaisi ihmisten adoptoivan lapsia väestöltään räjähdysmäisesti kasvavista kehitysmaista. Myös hänen ratkaisunsa on epälooginen, sillä jokainen kylmään ilmastoon muuttava lämpimien seutujen lapsi jo lähtökohtaisesti suurempi kasvihuonekaasujen tuottaja kuin kotipuoleensa jäävä. Lisäksi ihmisten siirtyminen pois väestöräjähdysalueelta helpottaa uusien lasten henkiinjäämistä, eli nopeuttaa väestöräjähdystä.

Yksi henkilöistä ilmoitti suoraan, ettei pidä vauvoista. Niinpä hän oli ryhtynyt lapsettomuutta edistävän yhdistyksen puheenjohtajaksi ja on ilmeisesti vasta siinä roolissa naamioinut oman vauvavihansa ympäristösyihin.

Naisen ja yhdistyksen tavoitteena on mahdollistaa sterilisaatio nykyistä nuoremmille naisille. Mikäli se onnistuu, on selvää, että osa - pieni tai suurempi - lisääntymiskyvystään peruuttamattomasti luopuneista naisista tulisi myöhemmin elämässään katumaan päätöstään elämänsä suurimpana virheenä.

Minulle jäi jutusta sellainen käsitys, että useimmat haastatelluista naisista ovat peittäneet todelliset motiivinsa poliittisesti korrektiin huoleen ympäristöstä. Vauvaviha tai hedonismihan eivät ole sellaisia.

Toisaalta ainakin osa naisista on saattanut joutua ympäristöpropagandistisen aivopesun uhriksi ja tehnyt päätöksensä sen ohjaamana. Uskon kuitenkin, että ainakin vauvoja vihaava henkilö lienee kertonut todellisen syyn lapsettomuuspäätökselleen.

Olivat todellisen syyt mitä tahansa, oli jutun tärkein - mutta toimittajalta oivaltamatta jäänyt - sanoma siinä, että naiset ovat esimerkki luonnonvalinnan toiminnasta. Siis ihmisen evoluutiosta. Ja sen muuttumisesta kulttuurievoluution seurauksena

Länsimaissahan nainen voi halutessaan jättäytyä lapsettomaksi ja sitä kautta jättää geeninsä siirtämättä eteenpäin. Tai toisin päin, lapsia saivat aiemmin kaikki ne naiset, joiden itsensä tai heidän miestensä teki mieli seksiä - siihen ei varsinaisesti tarvittu halua omiin lapsiin.

Jos Ylen jutussa haastateltujen ja heidän kaltaistensa naisten lapsettomuuspäätökseen liittyy yksikään geenien määrittämä ominaisuus - herkkäuskoisuus, lapsiviha tai jokin muu - tulee se ajan myötä vähenemään niissä väestöryhmissä, joissa ihmisellä on lasten tekemisen suhteen valinnanvapaus.

Vastaavasti länsimaissa lisääntyy seuraavissa sukupolvissa niiden geenien suhteellinen osuus, joiden seurauksena naiset haluavat lapsia. Siten tulevissa sukupolvissa ihmisten sisäsyntyinen halu lapsentekoon tulee olemaan nykyistä yleisempää.

Edelle kirjoitettu kuitenkin pätee vain siinä tapauksessa, että ihmisten valinnanvapaus lasten tekemiseen säilyy, eikä kulttuurievoluutio aja yksilönvapauksia korostavan länsimaisen kulttuurin yli. Sellaisessa tilanteessa luonnonvalinnan suunta muuttuu ja alkaa suosia jälleen erilaisia geenejä: sellaisia, jotka johtavat suurimpaan mahdolliseen jälkeläisten määrään yhteisöllisessä kulttuurissa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ihmiskokeita
Nainen, lasikatto ja länsimaisen elämänmuodon jatkuvuus
Seksiä kuolleen kanssa

sunnuntai 21. tammikuuta 2018

Tehokas maahanmuuttopolitiikka

Helsingin Sanomat otti pakolaiskriisin pääkirjoituksensa aiheeksi. Palautan siksi arvoisan lukijan mieleen minkälaista olisi minun mielestäni tehokas pakolaispolitiikka.

Ehdoton edellytys onnistuneelle pakolaispolitiikalle olisi järjestelmää hyväksikäyttävien elintasopakolaisten määrän minimointi, jolloin resurssimme voidaan kohdentaa mahdollisimman tarkoin oikeasti turvapaikantarpeessa olevien ihmisten auttamiseen. Se tarkoittaa Suomen vetovoimatekijöiden minimointia.

Ensimmäinen keino olisi turvapaikanhakijoiden sijoittaminen tutkinnan ajaksi turvapaikkoihin, joista heillä ei olisi pääsyä kantaväestön pariin. Näissä paikoissa tulijoiden välttämättömistä perustarpeista huolehdittaisiin työntekoa ja suomalaisessa yhteiskunnassa ja maahamme kotoutumisessa välttämättömissä tiedoissa ja taidoissa edistymistä vastaan. Turvapaikka ei olisi vankila, vaan sieltä pääsisi halutessaan palaamaan kotimaahansa. 

Toinen keino olisi turvapaikan saaneiden sijoittaminen tasaisesti eri puolille maata ilman oikeutta paikkakunnan vaihtamiseen ennen osoitettua kykyä elättää itsensä. Toisin sanoen maan sisäinen vapaa liikkuvuus toteutuisi vain työpaikan hankkimalla.

Poikkeuksen tekisi suomalaiseen oppilaitokseen opinto-oikeuden saaminen, jolloin muutto opiskelupaikkakunnalle sallittaisiin. Poikkeusluvan kuitenkin menettäisi, mikäli opinnot eivät edistyisi esimerkiksi opintolainan ehtojen mukaisesti, jolloin opiskelija palautettaisiin sijoituspaikkakunnalleen.

Kolmas - ja kahteen edelliseen liittyvä - keino olisi yhteiskuntaan sijoitettavien tulijoiden määrän rajoittaminen. Se voitaisiin tehdä esimerkiksi sijoituskuntapaikkojen määrää rajoittamalla. Siten liikenne turvapaikasta sijoituskuntiin edistyisi vain, mikäli oleskeluoikeuden saavuttaneiden ihmisten integroituminen ja siirtyminen joko työelämään tai opiskelun pariin etenisi.

Näin myös jokaiselle turvapaikan saaneelle syntyisi lisämotivaatio oman tilanteensa edistämiseen. Hänhän pystyisi edistämään hätää ja vainoa paenneiden maanmiestensä asiaa integroitumalla itse uuteen kotimaahansa.

Neljäs keino olisi turvapaikan saamisen ehtojen kiristäminen. Turvapaikan saamisen ainoina edellytyksinä tulisi ehdottomasti olla vain lähtömaan katastrofaalinen tilanne, jonka seurauksensa maan sisäiselle paolle ei olisi edellytyksiä, tai merkittävä poliittinen toiminta yleisesti hirmuhallinnoksi tunnistettua diktatuuria vastaan. Siten esimerkiksi Somaliasta, Afganistanista tai Irakista tulijoille ei olisi syytä myöntää lainkaan turvapaikkoja.

Viides keino olisi turvapaikkojen määräaikaisuus. Siitä ei tulisi poiketa esimerkiksi Suomeen syntyneiden siteiden takia, mutta kaikilla hakijoilla tulisi olla oikeus - kuten nykyäänkin on - hakea työperusteista oleskelulupaa.

Kuudentena keinona olisi perheenyhdistämisen sitominen kykyyn elättää yhdistettävät henkilöt. Se tarkoittaa riittävän korkeita työ- tai pääomatuloja.

Onnistunut maahanmuuttopolitiikka ei tietenkään synny pelkästään Suomen houkuttelevuutta rajoittamalla. Täältä turvapaikan saaneet tulisi myös kyetä ottamaan yhteiskunnan täysivaltaisiksi jäseniksi, jotka kantavat oman kortensa yhteisen hyvän puolesta. Edellä kuvaamani lista sisälsikin monia yksityiskohtia, joiden voi perustellusti olettaa edistävän sitä.

Mutta lisäksi vaaditaan myös kantaväestöltä turvapaikanhakijoiden tunnustamista yhteiskunnan täysivaltaisiksi jäseniksi. Siten heihin kohdistuva syrjintä - niin negatiivinen kuin positiivinenkin - tulisi saada loppumaan. Se näyttäisi vaativan asennemuutosta osalta suomalaisia, kuten olen itsekin joutunut toteamaan.

Erityisen tärkeää olisi maahanmuuttajien asettaminen tasa-arvoiseen asemaan työmarkkinoilla. Negatiivinen syrjintä heikentää tulijoiden mahdollisuuksia ottaa elämä omiin käsiinsä ja positiivinen syrjintä puolestaan synnyttää katkeruutta erityisesti tulijoiden kanssa samoista työpaikoista kilpailevien vähän koulutettujen kantasuomalaisen parissa. Yhtäaikaisesti toimiessaan negatiivinen ja positiivinen syrjintä aiheuttavat yhteiskunnan polarisaatiota, joka pitkälle edistyessään vaarantaa koko yhteiskunnan toimivuuden.

On myös ymmärrettävä, että maahanmuuton onnistuminen riippuu viime kädessä tulijoiden kyvystä ja halusta integroitumiseen. Siten vakavista rikoksista - rajana voisi olla esimerkiksi vuoden vankeustuomio - tulisi seurata automaattisesti karkotus maasta, joka voisi tapahtua samankaltaisen turvapaikan kautta, joihin sijoittamista ehdotin tämän kirjoituksen alussa tänne pyrkiville.

On selvää, ettei myöskään työllistymistä tai rauhattomuutta ehkäiseviä tulijoiden omia kulttuurisia piirteitä tulisi sallia. Siten pitäytymisen työntekoa vaikeuttavassa pukeutumisessa, jääminen kiinni naimattomien miesten määrää lisäävästä tosiasiallisesta moniavioisuudesta tai islamistisen propagandan levittämisestä tulisi automaattisesti johtaa maasta karkottamiseen.

Samoin vanhemmat tulisi palauttaa kotimaahansa, mikäli Suomessa syntyneiden tytärten havaittaisiin joutuneen ympärileikkauksen kohteeksi. Yhteiskunnan ei myöskään pitäisi heikentää tulijoiden integroitumista sallimalla sellaisia erivapauksia kuin tyttöjen jääminen pois liikuntatunneilta, heidän suhteidensa rajoittaminen kantaväestön kanssa tai kieltäytyminen kättelemästä toiseen sukupuoleen kuuluvia.

Uskon, että edelle kuvaamallani tavalla toimien maamme pakolaispolitiikka toimisi merkittävästi nykyistä paremmin. Toki esitin edellä vaikeasti toteutettavia asioita, joista erityisesti kantaväestön kuin maahanmuuttajien kulttuurisiin asenteisiin tarvittavia muutoksia on vaikea toteuttaa. Selvää on kuitenkin, ettei maahanmuutosta tule kuin pelkkä katastrofi, mikäli vain suljemme silmämme ja jatkamme tekemällä samat virheet kuin esimerkiksi Ruotsissa on tehty.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vihapuhetta Helsingin rautatieasemalla
Turvapaikka ehkäisisi laittomaan oleskeluun liittyviä negatiivisia ilmiöitä
Maahanmuutosta rikastuttava voimavara


lauantai 20. tammikuuta 2018

Helsingin Sanomat Ruotsi-tiedon lähteenä

Helsingin Sanomat on jostain syystä muuttanut linjaansa Ruotsia koskevan uutisoinnin suhteen. Tämän voi päätellä siitä, että alkuvuoden aikana lehden lukijoita on lähes päivittäin valistettu maahanmuuton aiheuttamista ongelmista länsinaapurille.

Yksi tämän päivän uutisista kertoi siitä, kuinka Malmössä oli perjantai-aamuyöstä ammuttu kahteen asuntoon ja Tukholmassakin oli ammuskeltu. Mikä vielä informatiivisempaa, jutussa annettiin myös tilastotieto, jonka mukaan ampumiset eivät todellakaan olleet yksittäisiä sattumuksia: naapurimaassa oli viime vuonna peräti 320 ampumavälikohtausta, joissa kuoli 43 ja loukkaantui 140 ihmistä.

Toisaalla samassa lehdessä analysoitiin tietoa, jonka mukaan Ruotsissa puhutaan parhaillaan armeijan käyttämisestä ongelmallisilla maahanmuuttaja-alueilla toimivien rikollisjengien rauhoittamiseen. Täältä Itämeren itärannalta katsoen se on hyvä ajatus, koska Ruotsin poliisi on todellisissa vaikeuksissa nuorukaisia vastaan käymässään taistelussa.

Siitähän HS uutisoi jo eilen taustoittaen silloinkin juttuaan tilastotiedolla.  Poliisia vastaan suunnattuja hyökkäyksiä oli runsaasti etenkin viime lokakuussa: Västeråsissa, Helsingborgissa, Växjössä, Kinnassa ja Vännäsissä. Ja lopuksi vielä sekin, että "hieman ennen uuttavuotta Malmössä puolestaan räjäytettiin poliisiaseman eteen pysäköity poliisiauto".

En tiedä mikä on johtanut HS:n toimituksen linjanmuutokseen. Todellisesta muutoksesta kuitenkin lienee kysymys, sillä viimeisten viikkojen uutisointi on poikennut niin selvästi aiemmasta. Ehkä lehti on saanut linjastaan riittävästi negatiivista palautetta. Vai olisivatko alenevat tilausmäärät saaneet muutoksen aikaan?

Ja tietenkin on vielä se mahdollisuus, että naapurimaan katastrofaalinen tilanne olisi saanut toimittajien harmaat aivosolut raksuttamaan. Tiedä häntä, mutta juuri nyt olen tyytyväinen lehden linjaan tässä asiassa. Ja samalla surullinen siitä, että verorahoillani toimiva Yle jatkaa entisellä salailulinjallaan ja näyttäytyy HS:n linjamuutoksen jälkeen yhä selvemmin puhdaspiirteisenä valemediana.

Valitettavasti joudun kuitenkin pelkäämään, ettei HS:n asiallisen Ruotsin-uutisoinnin linja ole välttämättä pysyvä. Olen nimittäin aiemminkin kiinnittänyt huomioni siihen, että Sanomien toimituksellinen linja näyttäisi muuttuneen, mutta joutunut pian pettymään karvaasti.

Tällä kertaa erona on kuitenkin asiallisen uutisoinnin kesto: siinä missä aiemmin puhuttiin yksittäisistä jutuista, on aidon tiedonvälityksellinen linja jatkunut nyt jo viikkoja. Pysyvän asialinjan pysyvyyden toivossa on siis hyvä elää.

Tosin samaan hengenvetoon on todettava, ettei asiallisen linjan voittokulku HS:n toimituksessa näy ulottuneen kaikkeen uutisointiin. Siitä esimerkkinä päivän lehti julkaisi jutun toisiaan vastaan Syyriassa taistelevista suomalaisista - siis suomalaisista - Hussein Faisal Alista, Bagok Kullervosta ja Ariel Shervanista verraten heidän sotimistaan Suomen vuoden 1918 tapahtumiin.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Moniavioinen ja viileä apina
Aloittiko Helsingin Sanomat asiallisen maahanmuutto-uutisoinnin?
Helsingin Sanomat valotti varovasti Ruotsin arkea

perjantai 19. tammikuuta 2018

Verotuksesta ja sen oikeutuksesta

Ruotsi yritti taannoin hyötyä pankkikonserni Nordeasta lisäämällä sen maksuja yhteiskunnalle. Tapahtuneen seurauksena pankki siirsi pääkonttorinsa maltillisemmin yrityksiään rahastavalle Suomelle.

Tänään taas kuulimme, että Apple aikoo kotiuttaa ulkomailla syntyneitä voittojaan ja maksaa niistä veronsa Yhdysvaltoihin. Se tekee yritysverotuksen 21 prosenttiin keventäneelle Trumpin hallinnolle lisätuloja 38 miljardia dollaria eli runsaat 31 miljardia euroa.

Asiasta kertoneen uutisen mukaan myös monet muut amerikkalaisyritykset aikovat seurata perässä. Nähtäväksi jää, kuinka suurista rahavirroista silloin puhutaan, mutta suuruusluokka on joka tapauksessa tuhansissa miljardeissa euroissa.

Applen päätös ei perustunut esimerkiksi Suomen 20% yritysverotukseen verrattuna alhaiseen yritysverotukseen, vaan tolkuttoman korkean 34% verokannan laskemiseen kohtuulliselle tasolle. Opimme tästä ehkä sen, ettei tolkuton ahneus näytä kannattavan globaalissa maailmassa edes suurvallan verottajalle.

Otin nämä kaksi tapausta esiin siksi, että niissä näkyy pohjoismaisen korkean verotuksen hyvinvointimallin Akilleen kantapää. Raha menee globaalissa maailmassa sinne, missä se on omistajan kannalta edullisinta.

Mikäli siis korkeaan verotukseen perustuva pohjoismainen hyvinvointimalli aikoo selvitä tulevaisuudessa, on sen pystyttävä ylläpitämään rahoituspohjansa. Siksi maamme hallitus on lähtenyt ajamaan esimerkiksi työttömien aktivoimista, josta kirjoitin eilen. Ja on tarvittaessa valmis alentamaan yritysverotustaan, joka tällä hetkellä on kutakuinkin samalla tasolla kuin Trumpin alentama USA:n yritysverokanta.

Samasta syystä Vesa Vihriälä kirjoitti vieraskynässään, "enää ole varaa ajatella, että yhteiskunnan varoja voitaisiin käyttää hyväosaisten kansalaisten elintapojen ylläpitämiseen. On aika unohtaa koulutusta vastaavan työn käsite."

Tämä on yksinkertaista matematiikkaa: mitä useampi ihminen on töissä ja maksaa veroja, sitä pienemmällä verotuksella heistä kukin selviää. Jos verot jäävät yhä harvempien maksettavaksi, sitä vähemmän heillä on enää maksuhalukkuutta, jolloin hyvinvointivaltion tulopohja rapautuu.

Asian toinen puoli on se, että hyvinvointivaltion verotuksen taso voi olla hiukan muita korkeampi ainoastaan, mikäli verovelvollinen - oli se sitten yksityinen tai yritys - saa maksetulle verolle häntä tyydyttävän vastineen tavalla tai toisella. Tämä tarkoittaa sitä, että verovarojen käytölle tulee olla maksajan hyväksyntä.

Ja juuri siksi Ruotsi teki virheen lähtiessään rahastamaan Nordeaa peittääkseen siihen täysin liittymättömiä yleisiä - arvattavasti paljolti maahanmuutosta syntyneitä - kuluja. Ruotsalaisten mukaan Nordean olisi pitänyt osoittaa jopa "patrioottista lojaliteettia". No, sellaistahan ei suuryrityksillä enää ole, jos on koskaan ollutkaan.

Täsmälleen samasta syystä ei verovaroja tulisi käyttää myöskään Suomessa sellaisiin tarkoituksiin, joita veroja maksavan kansan tai yritysten enemmistö ei hyväksy. Jos maamme hallitukset osaavat noudattaa tätä ohjenuoraa, lienee maallamme hyvä tulevaisuus hyvinvointivaltiona myös tulevaisuudessa. Jos ei, niin sitten ei.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Talouttamme vaivaa turvallisuushakuisuus
Apple joutuu oikeuteen, mutta löytyykö todisteita?
Nordean päätös ja muita hyviä uutisia

torstai 18. tammikuuta 2018

Talouttamme vaivaa turvallisuushakuisuus

Helsingin Sanomat kirjoitti aamun pääkirjoituksessaan siitä, kuinka työvoimapula on rakennettu Suomeen huolella. Lehden mukaan prosessin "rakenneosia ovat osaoptimointi puolueissa ja työmarkkinoilla, kyvyttömyys kokonaisuudistuksiin, huono ymmärrys erillisten päätösten ja politiikkaohjelmien yhteisvaikutuksesta pitkällä aikavälillä, yleinen lyhyt­näköisyys ja taipumus paikata puutteellinen poliittinen uskallus näpertelyllä. Hitaasti kypsyneestä keitoksesta on syntynyt työllisyyspolitiikan kankea ´Suomen malli´, joka pitää rakennetyöttömyyden aivan liian suurena. Kaikki kärsivät, varsinkin työttömät."

HS:n näkemys on lähellä omaa käsitystäni. Erityisesti painottaisin vielä eräänlaista turvallisuushakuisuutta, jossa hyvinvointivaltioomme rakennettua turvaverkostoa ei uskalleta panna kokonaisremonttiin. Sitä vastustavat raivoisasti esimerkiksi suomalaisen työvoiman "edunvalvojat", jotka järjestävät jopa mielenosoituksen säilyttääkseen talouselämämme stagnaation.

Hyvä esimerkki tästä on hallituksen lanseeraama työttömän aktivointimalli. Sen yhtenä pontimena lienee ollut havainto, jonka mukaan työttömät työllistyvät aivan oleellisesti paremmin hiukan ennen ansiosidonnaisen työttömyysturvan päättymistä kuin sitä aiemmin.

Toisin sanoen suuri osa työttömistä on tyytyväisiä ansiosidonnaisen työttömyysturvan varassa elämiseen, vaikka tämä tosiasia kiistetään usein jyrkästi. Mutta miten muuten olisi ymmärrettävä pienipalkkaista työtä laistavan pitkäaikaistyöttömän lanseeraama kansalaisaloitekaan?

Tilanne on paitsi epäoikeudenmukainen talouttamme omalla panoksellaan rakentavia työssä käyviä ja yrittäjiä kohtaan, niin myös kestämätön koko kansantalouden kannalta. Ja rapauttaa lopulta veropohjamme, jolloin kärsijöiksi joutuvat viime kädessä tulonsiirroista eniten riippuvaiset yhteiskunnan heikoimmat.

Jos itse olisi ollut Suomen diktaattori, olisin lisännyt työttömien aktiivimalliin irtisanomissuojan oleellisen heikennyksen, kunnollisen koulutuksen (siis ei työttömille räätälöityä työttömyyskurssitusta vaan ammattitutkinnon suorittamisoikeuden) ja yrittämisen työttömyysturvan varassa. Jälkimmäinen olisi erityisen tärkeää haja-asutusalueilla, joilla työpaikkoja ei tahdo löytyä, vaan ne täytyy luoda enemmän tai vähemmän tyhjästä.

Valitettavasti en ole diktaattori. Niinpä Suomeen saadaan tulevaisuudessa yhä kasvava työvoiman osaamisen ja sijoittumisen kohtaanto-ongelma, jonka seurauksena taloutemme joutuu ratkomaan työvoimapulaansa tekijöiden tuonnilla, vaikka maa on täynnä niin kotoperäisiä kuin turvapaikkaruljanssin mukanaan tuomia työttömiä.

Lohdutuksena kaiken yllä leijuu siinäkin tilanteessa jähmeän hyvinvointivaltion luoma jonkinlainen turvallisuuden tunne. On siis toivottava, ellei suorastaan rukoiltava, että maamme veropohja kestäisi sen ylläpidon.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Toivorikasta uutta vuotta, herra pääministeri!
Aktiivimallia puoltaa moni asia
Menestyksen avaimia kaikille Ylä-Savosta

keskiviikko 17. tammikuuta 2018

Orwellilainen uuskieli vaihteeksi vastatuulessa

Uuskielen kehitys on viime vuosina ollut nopeaa myös Suomessa. Juopot on korvattu alkoholisteilla tai suorastaan sosiaalisesti työrajoitteisilla; lappalaiset ovat muuttuneet äidinkielestään lainatun nimensä mukaisesti saamelaisiksi, vaikka venäläiset eivät olekaan palanneet ryssiksi; kahdesta sukupuolesta on siirrytty hämärään sukupuolikirjoon, jossa miehetkin voivat synnyttää, eikä seksuaalisia poikkeavuuksia esiinny; jotkut lehdet kutsuvat perustuslain vastaisesti eduskunnan puhemiestä puheenjohtajaksi; mustalaiset ovat romaneja tai rikoksen sattuessa seurueita ja uudemmat maahanmuuttajat taas nuorisoa jos sitäkään.

Sitä paitsi neekereitä ei median juttujen perusteella taida enää olla ole edes olemassa, hyvä jos edes tummaihoisia henkilöitä. Eikä heitäkään rikoksen sattuessa.

Uuskieli oli George Orwellin kehittelemä kokonaisuus, jonka tarkoituksena oli kertoa ihmisille harhaanjohtavasti maailmasta ja sen kehityksestä. Siis vaikeuttaa loogista ajattelua ja tosiasioiden tunnistamista sekä siitä keskustelemista. Siten esimerkiksi keskitysleiri on uuskielisesti riemuleiri ja propagandaministeriö totuusministeriö.

Yksi aiottu askel hyvin edistyneen suomalaisen uuskielen tiellä joutui kuitenkin nyt vastatuuleen. Tarkoitan äitiyspakkausta, jonka nimeä vaadittiin muuttamaan huomioimaan isät ja kaikenlaiset seksuaalivähemmistöt.

Kela päätti kysyä asiasta kansalta ja sai tyrmäävän vastauksen. Peräti 60 prosenttia ihmisistä halusi pitää vanhan perinteisen nimityksen, joten sen mukaisesti vauvaperheet saavat myös tulevaisuudessa yhteiskunnan tukena äitiyspakkauksen.

Tapaus on itsessään mielenkiintoinen, vaikkakin itse asia ilman uuskieli-viitekehystä merkityksetön. Pidin kuitenkin Kelan lähestymistavasta, eli mielipiteen kysymisestä kansalta. Olisiko siitä tien avaajaksi siten, että kansan mielipidettä kysyttäisiin - ja noudatettaisiin - jatkossa myös äitiyspakkausta tärkeämmissä kysymyksissä?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Sanoilla on merkitystä
Saako kansalle antaa valtaa?
Kömpelöä kieltä olisi vältettävä

tiistai 16. tammikuuta 2018

Albaanit kusettivat suomalaisnaista ja veronmaksajaa

Iltalehti kertoi eilen, että vaasalaisnainen sai tuomion laittoman maahantulon järjestämisestä maksua vastaan. Hän oli nimittäin luvattua 10 000 euron korvausta vastaan mennyt valeaviooon albanialaismiehen kanssa ja siten harhauttanut viranomaisia päästämään maahamme yhden elintasopakolaisen.

Nainen sai teostaan neljän kuukauden ehdonalaisen tuomion ja tuomittiin maksamaan rikoksesta saamansa 3 000 euron hyödyn valtiolle. 3000 euron siksi, ettei albaani maksanut hänelle edes sovittua summaa lihapatojen ääreen pääsemisestä. Lisäksi kaksi muuta henkilöä saivat 3-6 kuukauden ehdollisen tuomion.

Itse olisin kaivannut uutisesta tietoa siitä, kuinka maahan rikoksen avulla päässeelle albaanimiehelle kävi - eli jäikö hän suomalaisten veronmaksajien elätettäväksi lopuksi ikäänsä vai passitettiinko hänet takaisin kotiinsa. Ainakin oman oikeustajuni mukaan rikoksella maahan päässyt henkilö tulisi poistaa Suomesta ensi tilassa; toivottavasti näin myös tapahtui.

Edelleen olisi ollut hyvä tietää kuluttiko albanialaismies suomalaisen veronmaksajan varoja maassamme ollessaan, vai hankkiko hän elantonsa muulla tavoin. Siis naisen elättämänä, omilla säästöillään, rikoksia tekemällä tai työllä.

Jos ja kun valeavioitunut albanialaismies sai yhteiskunnan tukea täällä olonsa aikana, olisi hänet mielestäni pitänyt tuomita maksamaan tämä rikoksen avulla saatu hyöty takaisin yhteisvastuullisesti muiden asiassa tuomittujen kanssa. Yhteisvastuullisesti tarkoittaisi tässä luultavasti sitä, että lasku olisi langennut rikokseen ryhtyneen naisen maksettavaksi.

Kaiken kaikkiaan jäin uutisen luettuani miettimään sitä, kuinka tyhmiä ihmiset voivat olla. Enkä tässä tarkoita albanalaismiehiä vaan suomalaisnaista, joka lähti pienen palkkion toivossa rikoksen poluille, jonka seurauksena suomalaiselle yhteiskunnalle olisi voinut tulla monikymmenkertainen lasku keski-ikäisen albanialaisroikaleen elättämisestä useiden vuosikymmenien aikana.

Lisäksi naisen toiminta aiheutti maahamme turvallisuusriskin. Näin siksi, että albaanit erottuvat muusta väestöstä henkirikoksia kuvaavissa tilastoissa. Tästäkin syystä on siis toivottava, että albanialaismies on jo poistettu maastamme. Tai ainakin, että siihen johtava prosessi on käynnistetty.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Pitäisikö jihadistit palkita etuoikeuksilla
Romanit, vietnamilaiset, albaanit ja kurdit erottuvat henkirikostilastoissa
Vuoden 2015 turvapaikkaruljanssi johtanee noin 8000 kehitysmaalaisen oleskeluun maassamme

maanantai 15. tammikuuta 2018

Kohti muovitonta yhteiskuntaa

Länsimainen hyvinvointi perustuu ennen kaikkea tieteellis-teknisen osaamisen varaan. Sen kautta saavutettu elintaso on paljon korkeampi kuin maatalousvaltaisissa maissa.

Tieteellis-tekninen osaaminen on elintason lisäksi tuonut tullessaan joukon ympäristöongelmia, joiden takia esimerkiksi Pentti Linkola halusi jo vuosikymmeniä sitten palauttaa meidät 1800-luvulle tai vieläkin kauemmas menneisyyteen. Ja monet vähemmän radikaalit haluaisivat muuten vain ratkaista ongelmat kieltojen ja sanktioiden kautta.

Tieteellis-tekninen osaaminen on kuitenkin siitä mainio lähestymistapa, että se mahdollistaa myös syntyneiden ongelmien ratkaisemisen. Hyvänä esimerkkinä tästä on otsoniaukon syntymisen aiheuttaneiden freonien käytön korvaaminen kylmälaitteista tai suomalaisten jokien puhdistuminen 1980-luvulta alkaen.

Viime aikoina erityistä huolta on aiheuttanut valtamerien muoviintuminen. Ongelma on valtava, joten myös sen ratkaisemiseksi olisi löydettävä keinoja.

Yhdestä sellaisesta uutisoi Yle, jonka mukaan VTT ja sen teolliset yhteistyökumppanit ovat käynnistäneet koelaitoksen, jonka avulla kehitetään esimerkiksi styroksille, pakkausmateriaalille tai kuitukankaille vaihtoehtoisia puupohjaisia tuotteita. Juttu on otsikoitu paljon lupaavasti "Muovin valtakausi loppuu – sellu tunkee tilalle", eikä tieteen ja tekniikan menneisyyden tuntien ole syytä epäillä, ettei näin tulisi myös käymään.

VTT:n koelaitokselle on luonnollisesti syytä toivoa menestystä. Samalla on todettava, ettei mikään tieteellis-tekninen kehitys mahdollista maapallolle rajatonta väestönkasvua. Se on valitettavasti ongelma, jonka ratkaisua ei ole näköpiirissä edes minkäälaisten koelaitosten varassa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kuinka maapallo pelastuu?
Tiede on hyödyllisin instituutiomme
Miksi tieteellis-taloudellinen vallankummous tapahtui Pohjois-Euroopassa?

sunnuntai 14. tammikuuta 2018

Moniavioinen ja viileä apina

Olen aika harvoin kehunut Helsingin Sanomia. Nyt teen poikkeuksen, sillä lehdessä tänään julkaistu Kristiina Markkasen juttu ansaitsee kiitoksen siitä, että se mainitsi moniavioisuuden yhtenä afrikkalaisen kurjuuden ja terrorismin syistä. Toki terrorismikytkennän vasta aivan jutun lopussa, jonne suurin osa lukijoista ei yleensä jaksa edetä.

Ei niin, ettei vähänkään tarkemmin maailman asioihin perehtynyt ihminen olisi tunnistanut moniavioisuuden aiheuttamia ongelmia. Olen itsekin kirjoittanut esimerkiksi siitä, kuinka vaimottomaksi jääneet nuoret miehet aiheuttavat yhteiskunnallista epävakautta, kehottanut tutkimaan somaleiden moniavioisuuden ja rikollisuuden välistä suhdetta ja todennut yhteyden terrorismin ja moniavioisuuden välillä.

Itselleni Markkasen kirjoituksessa oli uutta kuitenkin se, että afrikkalainen kristillisyys ja Suomen lähetysseura de facto hyväksyvät moniavioisuuden ihmisoikeusnäkökulmaan vedoten. Mielestäni se oli varsin mielenkiintoista.

Markkasen kirjoittama juttu ansaitsi kiitoksen juuri tästä syystä. Siis siksi, että sen tulisi herättää jokaisessa vähänkin ajattelukykyisessä henkilössä kysymyksen siitä, että miksi me emme tee moniavioisuudelle mitään edes kristittyjen piirissä vaan piiloudumme ihmisoikeuksien taakse.

Näin siitä huolimatta, että Markkanen kertoo kirjoituksessaan myös naisista, jotka ovat paenneet näitä "ihmisoikeuksia". Eikä heillä ole vähäisintäkään aikomusta palata takaisin kotiinsa niiden pariin.

Miksi emme siis vaadi edes Suomeen muuttaneita pakolaisia noudattamaan kaksinnaimisen kieltävää lakia, vaikka siitä tiedetään pidemmän päälle seuraavan ilmiselviä yhteiskunnallisia ongelmia. Piiloudummeko mekin valheellisten ihmisoikeuksien taakse, vai pelkäämmekö rasismin leimaa, kuten rotherhamilaiset salliessaan muslimivetoisen etnisesti brittiläisten lasten paritusringin toiminnan vuosikausien ajan siitä huolimatta, että asia oli viranomaisten tiedossa?

* * *

Kun nyt sitten jälleen kerran kirjoitin afrikkalaisuudesta, en malta olla lisäämättä pientä kommenttia Hennes & Mauritzin taannoiseen mainokseen tummahipiäisestä pojasta paita päällään. Paidassa närää herättänyt virke kuului että "Coolest monkey in the jungle", suomeksi "Viidakon viilein apina”.

Vaikka olenkin tutkija, en aio käsitellä sen enempää sitä, että ihminen (ihonväristä riippumatta) kuuluisi normaalien taksonomisten kriteereiden perusteella luokitella pikemminkin simpanssin sukuun - ja sen tieteellisenä lajinimenä tulisi siten olla Pan sapiens - kuin omaan sukuhaaraansa (Homo sapiens). Enkä sitäkään, että maapallon viidakoissa asuvat ihmiset ovat pääosin tummaihoisia.

Tapaus on nostattanut tunteita ympäri maailmaa. Tästä esimerkkinä tämän aamun lehti mainitsee eteläafrikkalaisten bantujen riehuneen siksi villisti (eikä siis viileästi), että H&M päätti sulkea sikäläiset liikkeensä työntekijöiden turvallisuuden takia.

Omalta osaltani odotan suurella kiinnostuksella tapauksen jälkiseurauksia. Erityisesti sitä, onko vaatekauppiaiden ensi kevään ulkomainoksissa viime vuosia harvemmassa tummaihoisia mannekiineja mallaamassa talven jäljiltä lähes kalmankalpeille suomalaisille kaupattavia vain seksuaalibiologisesti strategisimmat ruumiinosat peittäviä vaatekappaleita.

Onhan nähdäkseni mahdollista nähdä tummahipiäisiä naisia sovinistis-rasistisesti sortavana sekin, että valkoihoisille suunnatuissa viesteissä keikistelee kaiken kansan töllötettävänä tummahipiäisiä naisia alusasuisillaan. Miksei siis siitäkin voisi halutessaan loukkaantua?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiirissä:
Moniavioisuuden korkea hinta
Moniavioisuus ja maahanmuuttopolitiikan seuraukset Ruotsissa
Vihreät nuoret prostituution, tasa-arvon ja ISISin asialla

lauantai 13. tammikuuta 2018

Ovatko kaikki kulttuurit samanarvoisia Kamerunissa?

Kamerun on valtio, joka ei ole kovin usein näkynyt otsikoissa. Tänään Helsingin Sanomat kuitenkin kertoi, että maa on kielellisesti kahtia jakaantunut ja sen myötä ajautumassa kriisiin.

Ongelma on siinä, että maassa enemmistönä olevat ranskankieliset ovat jo pitkään sortaneet englanninkielistä vähemmistöä, viime aikoina myös aseellisesti. Sen seurauksena sorron kohteena olevien parissa on syntynyt separatistisia pyrkimyksiä, jotka puolestaan ovat johtaneet entistä tiukempaan vainoon. Siihen ovat osallistuneet myös sotilaat, mikä on ajanut ihmisiä pakosalle naapurimaahan Nigeriaan.

Kamerunin nykyiset ongelmat  juontavat sen historiasta. Maa oli saksalaisten hallinnassa 1800-luvulta ensimmäiseen maailmansotaan, minkä jälkeen se jaettiin ranskalaisten ja brittien hallitsemiin alueisiin.

Molempien Kamerunin osien itsenäistyttyä 1960-luvun alussa maasta muodostettiin kielirajojen mukaan liittovaltio, joka kuitenkin ajautui 1970-luvulla tyypilliseksi afrikkalaiseksi gepardihattudiktatuuriksi. Samalla englanninkielisten kamerunilaisten osavaltiostatus poistettiin ja maasta muodostettiin monikulttuurinen kokonaisuus. Valitettavasti vieläpä sellainen, jossa vähemmistöä ryhdyttiin sortamaan.

Jään nyt esille tulleiden asioiden seurauksena odottamaan millä tavalla kansainvälinen - ja myös suomalainen - media tuomitsee ranskankielisten kamerunilaisen rasimin. Sillä siitähän tässä on perimmältään kyse. Vai onko mustien rasismi toisiaan kohtaan jotenkin parempaa kuin aina ja kaikkialla - ihan oikein - tuomittu valkoisten muihin kohdistama rasismi?

Myös YK:n tulisi antaa länsiafrikkalaisen maan tilanteesta ranskankielisen enemmistön selväsanaisesti tuomitseva lausunto. Samalla toivon, etteivät naapurit tai kaukaisemman vallat lähde sotilaalliseen operaatioon hyötyäkseen Kamerunin tilanteesta.

Toisin sanoen toivon, ettei Kamerun noudata tyypillistä afrikkalaista kehityskulkua, vaan tekee siitä poikkeuksen, josta muodostuu mustalle maanosalle positiivinen malli. Siksi haluaisin nähdä Länsi-Afrikkaan muodostuvan demokraattinen valtion, jossa kielirajat eivät muodosta sen suurempaa ongelmaa kuin Suomessakaan.

Onhan nimittäin niin, että tänä päivänä maailmaa hallitsee dogmi, jonka mukaan kaikki kulttuurit ovat yhä hyviä. Ne ovat vain keskenään erilaisia ja siksi Afrikankin kehitys on nähtävä pelkästään huonon onnen seurauksena. Vai olenko ymmärtänyt jotain väärin?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Afrikkalaisen rasistin valta kaatui
Leila Omar koko mustan Afrikan esikuvaksi!
Monikulttuuri ja väestöräjähdys tuottivat maailman kurjimman elinpaikan

perjantai 12. tammikuuta 2018

Oliko Trump rasisti puhuessaan persläpimaista?

Yhdysvaltain presidentti Donald Trump kysyi, että "miksi haluaisimme ihmisiä persläpimaista". Kysymys viittasi Ylen mukaan Haitiin, joka on maailman köyhimpiä maita

Donald Trump olisi, edelleen Ylen mukaan, halunnut ottaa mieluummin tulijoita Norjasta kuin Haitista. Tämän demokraattipoliitikko Cedric Richmond oli tulkinnut ihonvärikysymykseksi. Haitilaisethan ovat afrikkalaista juurta ja siksi lähes poikkeuksetta tummahipiäisiä.

Tapaus on sikäli mielenkiintoinen, että maailman vauraimmista valtioista yksikään ei ole valtaväestöltään tummaihoinen. BKT:n mukaan sellaisista taloudellisesti menestynein on Etelä-Afrikka sijalla 33, mutta senkin vaurauden perustan ovat luoneet pääosin valkoihoiset ihmiset, jotka edelleen vastaavat huomattavasta osasta maan talouselämää.

Mutta toki haluan antaa tunnustuksen siitä, ettei maan valtaväestö ole onnistunut tärvelemään perintöään samalla tavalla kuin naapurimaassa Zimbabwessa. Kokonaiskuvaa afrikkalaisperäisen tumman ihonvärin ja köyhyyden välillä tämä ei kuitenkaan muuta.

Asialla on merkitystä siksi, että koska valtioiden köyhyys ja niiden väestön tummaihoisuus näyttäisivät kulkevan käsi kädessä, ei näiden seikkojen erottaminen toisistaan ole mahdollista ilman eksplisiittisiä rajauksia. Siten tulkinta Trumpista ja ihonväristä rasistisena voi olla yhtä hyvin oikea kuin virheellinenkin. Vain presidentti itse tietää sen.

Itse pidän todennäköisimpänä, että Trump tarkoitti haluavansa ihmisiä maista, joissa he ovat saaneet korkean koulutuksen, tottuneet järjestäytyneeseen yhteiskuntaan ja ovat historian myötä nostaneet oman maansa korkealle taloudelliselle tasolle.

Siksi oletan, että jos maailmassa olisi tummaihoisten valtakunta, joka olisi taloudeltaan Norjan veroinen, jonka ihmiset olisivat koulutettuja ja sopeutuneet aiemminkin hyvin Yhdysvaltoihin, olisi Trump saattanut mainita tämän maan Norjan sijaan. Tai ellei olisi, olisi hän puhdasverinen rasisti.

Koska tuollaista maata ei ole, eikä etenkään Haiti ole sellainen, emme voi tietää oliko Trumpin lausunto rasistinen. Sen sijaan hänen sanomisiensa kommentointi saattaa osoittaa demokraattipoliitikko Cedric Richmondin rasistiksi - sillä sehän oli juuri hän, joka yhdisti persläven ja ihonvärin, eikä Trump.

Toisaalta on selvä, että presidentin puhe vieraasta maasta persläpenä on epäasiallista. Ja sellaisena osoittaa Trumpin sivistymättömyyden ellei suorastaan öykkäriyden, tai ainakin poliittisen epäkorrektiuden. Ellei hän sitten ole ottanut mallia pohjoiseurooppalaisesta 1500-luvun diplomatiasta.

Aiempia ajatuksia samasta aiheiiristä:
Onko Trump palestiinalaisten Joulupukki?
Trumpin vaihtoehdot Koreassa
Onko väestöllä väliä?

torstai 11. tammikuuta 2018

Uskonnollis-kulttuurinen perimä tunisialais-ruotsalaisessa viitekehyksessä

"Yön aikana aiheutettiin vahinkoa useille rakennuksille ja kymmeniä poliisiautoja poltettiin. Lisäksi kauppoja ryösteltiin... Silminnäkijän mukaan nuoret käyttivät kaaosta hyväkseen, heittivät kiviä kauppojen ikkunoihin ja varastivat esimerkiksi elektroniikkatuotteita... Kahta juutalaista koulua heitettiin yöllä polttopulloilla... Poliisi puuttui tilanteeseen käyttämällä kyynelkaasua"

Se saattaa yllättää lukijani, ettei edelle täältä kopioimani kuvaus koske Ruotsia. Sen sijaan se on Tunisiasta, jossa arabikevään arvellaan yleisesti johtaneen onnelliseen lopputulokseen.

Ruotsin ja Tunisian vertailu on sikäli mielenkiintoinen, että nähdäkseni samankaltaisuudet edellä kuvattujen tapahtumien ja nyky-Ruotsin välillä ovat silmiinpistävät. Molempiin liittyy holtitonta paikkojen ja omaisuuden tuhoamista.

Sen osoittavat esimerkiksi lainaukset viiden vuoden takaisesta tekstistä, johon kokosin suomalaismedioiden välittämiä tietoja länsinaapurista: "40 nuorta oli heitellyt poliisia viime sunnuntai-iltana kivillä sekä hajottanut paikkoja ja poltellut autoja niin, että heitä rauhoittamaan tarvittiin samankokoinen poliisiosasto. Riehunnan seurauksena kymmeniä lähialueiden asukkaita jouduttiin evakuoimaan."

Jatkan vielä toisella vanhalla kuvauksellani nykypäivän Ruotsista. Se on noin kolmen vuoden takaa, mutta saattaisi olla peräisin myös äskettäisen vuodenvaihteen tienoilta.

"Ainakin Örebrossa, Landskronassa, Växjössä, Tukholmassa, Huddingessa, Malmössä ja Lindköpingissä ilotulitteita on käytetty ihmisten terrorisoimiseen, bussien ja rakennusten turmelemiseen ja/tai poliisien vastaiseen toimintaan. Myös rakennuksia on särjetty. Tavalliset ihmiset ovat peloissaan."

Tunisiassa mellakoiden syyksi on kerrottu veronkorotukset ja kohoavat hinnat. Ruotsissa mellakoinnin syyt ovat epäselvempiä, mutta joissain tapauksissa kovaa menoa on liitetty jengisotiin. Toisaalta edellä kuvatusta viiden vuoden takaisten tapahtumien taustasta on julkisuudessa ollut sellainenkin tieto, että niiden syynä olisivat olleet poliisin mellakoimaan ryhtyneistä ihmisistä käyttämät "halventavat ilmaisut".

Olivat Tunisian tai Ruotsin tapahtumien välittömät syyt mitä tahansa, niiden taustalla on yksi yhteinen tekijä. Se on mellakoitsijoiden yhteinen uskonnollis-kulttuurinen perimä. Onko tuo tekijä oleellinen, on tietenkin toteen näyttämättä, mutta itse toivoisin vakavasti otettavaa yhteiskuntatieteellistä tutkimusta sen merkityksestä.

Näin voitaisiin joko tunnistaa ruotsalais-tunisialaisen ongelman alkulähde tai vaihtoehtoisesti sulkea uskonnollis-kulttuurisen perinnön merkitys ongelmien aiheuttajana. Tämä olisi tärkeää siitä riippumatta, mikä olisi tutkimuksen lopputulos - eli tapahtumien välisen korrelaation perusteella esittämäni hypoteesin oikeaksi tai vääräksi osoittaminen.

Ennen ehdottamani tutkimuksen tulosten saamista olisi syytä pidättäytyä lisäämästä ongelmien aiheuttajaksi epäillyn uskonnollis-kulttuurisen aineksen määrää niin Ruotsissa kuin Suomessakin. Tunisiassa olisi puolestaan syytä löytää keinot mielenosoitusten rauhoittamiseksi, ennen kuin arabikevään saavutukset muuttuvat syyrialaistyyppiseksi sisällissodaksi.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Tunisia on matkalla kohti nykyaikaa
Ruotsin mellakat jääkiekon maailmanmestaruuden jälkeen


keskiviikko 10. tammikuuta 2018

Apple joutuu oikeuteen, mutta löytyykö todisteita?

Helsingin Sanomat kertoi tänä aamuna, että Apple on haastettu Ranskassa oikeuteen vanhojen puhelimien hidastamisesta päivityksen yhteydessä. Taustalla on laki, jonka mukaan myytävien laitteiden niin sanottu suunniteltu vanheneminen on kielletty.

Kyseessä on kuluttajien oikeuksien ja kestävän kehityksen kannalta merkkitapaus, sillä kulutustavaroiden historiassa on useita kertoja havaittu pyrkimys nopeuttaa erilaisten tavaroiden kiertoa. Tunnetuin esimerkki lienee ns. hehkulamppuhuijaus 1920-luvulta, jonka seurauksena lamppujen kestoikää lyhennettiin tarkoituksella.

Julkisuudessa on ollut useita muitakin esimerkkejä tavarakierron nopeuttamiseksi keinotekoisesti. Lisäksi samaan lopputulokseen pyritään lanseeraamalla kuluttajien tajuntaa erilaisia trendejä eli muotivillityksiä, joiden seurauksena esimerkiksi vaate- tai automyyntiä on saatu lisätyksi.

Trenditietoisuuden lanseeraamisessa ei tietenkään ole mitään laitonta, vaan kyse on lähinnä kuluttajan ohjailemisesta hänen ajatusmaailmaansa vaikuttamalla. Ilmiö on samankaltainen kuin esimerkiksi median pyrkimys ihmisten maailmankatsomuksen muokkaamiseen valitsemalla uutisoitavia aiheita ja niiden käsittelyyn liittyviä näkökulmia.

Mutta jos palataan Appleen. Se oli viime vuonna maailman toiseksi arvokkain brändi, minkä vahvistaa yrityksen tuotteita käyttävien ihmisten merkkiuskollisuus: noin 90% iPhonen käyttäjistä valitsee uudeksi puhelimekseen Applen. Sen seurauksena yrityksen tuotteiden tarkoituksellisen hidastamisen voi nähdä erittäin kannattavana toimena - kynnys laitteen vaihtamiseen laskee ja uuden valinta osuu mitä todennäköisimmin saman yrityksen uudempaan malliin.

On siis äärimmäisen mielenkiintoista nähdä, mitä ranskalainen oikeusistuin päättää: hyväksyykö se puhelinten tarkoituksellisen hidastamisen ja sille annetun selityksen laitteiden paremmasta toiminnasta kylmässä. Vai katsooko se laitteen toiminnan tarkoituksellisen hidastamisen tavoitteena olleen ensisijaisesti myynnin edistämisen.

Itse uskon, että Applen tarkoituksena on ollut yksiselitteisesti myynnin edistäminen, mutta oikeuden tehtävä ei ole tehdä päätöksiä uskomusten vaan tosiasioiden perusteella. Siten syyttäjältä pitäisi todennäköisesti löytyä muitakin todisteita puhelinten tarkoituksellisesta hidastamisesta kuin se sinänsä kiistaton tosiasia, että tehty päivitys on hidastanut niiden toimintaa.

Nähtäväksi jää, löytyykö sellaisia.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomalaisen matkapuhelimen dilemma
Toistaako historia itseään?
Hyvä kello kauas kuuluu, paha vielä kauemmas



tiistai 9. tammikuuta 2018

Mystistä uutisointia

Sanoma Oy:n lehdet julkaisivat yhden ja toisen mystisen uutisen. Niiden mukaan kahta pääkaupunkiseudulla asuvaa teinipoikaa syytetään törkeän henkeen tai terveyteen kohdistuvan rikoksen valmistelusta. Suunniteltuna kohteena olisi uutisten mukaan toisen teinipojan perhepiiriin kuuluva alle 40-vuotias pariskunta.

Uutinen herättää enemmän kysymyksiä kuin vastauksia. Onko kyseessä viime vuosina Suomeen kulkeutuneiden uusien kulttuurivirtausten kunniaan liittyvästä lieveilmiöstä? Tai pitkäaikaisen kotimaisen vähemmistömme väistämissäännöistä? Vai kenties järjestäytyneen rikollisuuden sivuhaarasta. Ellei sittenkin "vain" tavallisesta perheriidasta, joka on jostain syystä mennyt poikien päässä "överiksi".

Joka tapauksessa on selvää, että Sanomien toimittajakunta jätti tarkoituksella lukijansa tietämättömäksi asian viitekehyksestä. Siten näillä lehtijutuilla ei ole nykyisessä muodossaan minkäänlaista yleispoliittista uutisarvoa.

Pikemminkin vaikuttaisi siltä, että journalistien tarkoitus olikin tässä vaiheessa vain herätellä lukijoita seuraamaan oikeusdraamaa, jota tullaan seuraamaan tammikuun 17. alkavasta käsittelystä alkaen kuin parastakin rikoselokuvaa. Jos näin, niin kyse olisi siis ollut eräänlaisen uutisviihdedraaman aloitusjaksosta.

Jääkäämme siis odottamaan mitä tuleman pitää. Samalla on syytä huomioida Laura Saarikosken juttu amerikkalaisesta mediasta. Siinä hän kertoo seuraavansa sikäläistä printtimediaa, joka on syvästi jakautunut kahtia.

Molemmin puolin itse journalismi faktantarkastuksineen on hänen mukaansa korkeatasoista. Sen sijaan lukijakuntaa ohjataan juttuvalinnoilla - ihmisille kerrotaan kaikenlaisista toimittajia itseään kiinnostavista asioista huomioimatta suurta osaa kansasta.

Alussa siteeraamani uutinen ei ehkä kerro samanlaisesta vääristyneisyydestä, mutta monissa asioissa myös suomalainen media valikoi uutisensa tarkasti. Erityisesti humanitaarisesta maahanmuutosta pyritään antamaan virheellinen kuva painottamalla tulijoihin liittyviä menestys- tai pelastustarinoita, mutta minimoimalla heidän aiheuttamistaan ongelmista uutisointi.

Hyvän esimerkin jälkimmäisestä tarjosi Ylen uutisointi toissapäivän käsikranaattisurmasta Ruotsissa. Tapahtumapäivän pääuutislähetyksessä se oli vasta kolmas aihe, eikä uutisoinnissa korostettu millään tavalla sen yhteyksiä ruotsalaiseen maahanmuuttopolitiikkaan - ellei sellaisena pidetä mainintaa siitä, ettei tapausta pidetä terrori-iskuna.

Sen sijaan uutisessa tyydyttiin puhumaan pelkästään ampumistapausten jokapäiväisyydestä ja rikollisjengeistä ikään kuin niillä ei olisi mitään yhteyksiä maahanmuuttoon. Ja kuitenkin jokainen aikaansa seuraava ihminen tietää, että kyse on nimenomaisesti maahanmuuton lieveilmiöstä. Mutta aikaansa seuraamattomilla tämä yhteys lienee parhaimmassakin tapauksessa varsin mystinen - mikä lieneekin omaa omituista agendaansa ajavien toimittajakuntien tarkoitus.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ruotsin tapahtumien innoittama kysymys Sauli Niinistölle
Kuinka lopettaa vihervasemmistolainen mielipidediktatuuri?
Media värittää maailmankuvaamme


maanantai 8. tammikuuta 2018

Ruotsin tapahtumien innoittama kysymys Sauli Niinistölle

Ruotsi lienee ollut maailman paras paikka asua 1970-luvulla. Maa oli vauras, sisäisesti rauhallinen ja säästynyt sodilta 1800-luvun alkupuolelta lähtien.

Nykyisin Ruotsissa vallitsee kuitenkin uudenlainen normaalitila. Sitä kuvasivat hyvin eiliset tapahtumat Vårty gårdissa, missä mieshenkilö poimi maasta käsikranaatin traagisin seurauksin.

Paikalle sattunut ruotsinsuomalainen Sami Ahlgren kuvasi Iltalehden jutussa Nyky-Ruotsia seuraavasti: "hämmästyttävää ja traagista on, että ihmiset ovat tottuneita tähän. He eivät olleet sokissa tästä tapahtumasta. Täällähän tapahtuu jatkuvasti.

Tukholmassa tai esimerkiksi Malmössa ja Göteborgissa ammuskelut ovat tavallista arkea nykyään... Ruotsi ei ole kuin ennen, pahenee ja pahenee. Siksi moni muuttaa ulkomaille tai alueille, missä ei ole tällaisia tapahtumia."

Minulla ei oikeastaan ole edelliseen mitään lisättävää, mutta jäin miettimään, mitä ruotsalaisesta yhteiskunnasta pitäisi oppia. Ja voisiko - tai tulisiko - tavallisen kansalaisen tehdä jotain sen eteen, ettei suomalaisesta yhteiskunnasta tarvitsisi kenenkään antaa yhtä lohdutonta kuvausta joskus tulevaisuudessa? 

Tulin siihen tulokseen, että Suomen kaltaisessa demokraattisessa valtiossa kansalaisen ensisijainen vastuu ja vaikutusmahdollisuus on erilaisissa vaaleissa. Itse olen tähän asti ajatellut äänestäväni kuun lopulla järjestettävässä seuraavassa vaalissa, jossa haetaan valtionpäämiestä, istuvaa presidenttiä lähinnä "uuden Halosen pelosta" ja maailmankatsomuksellisista epäilyistä mahdollista vaihtoehtoista ehdokasta kohtaan.

Ahlgrenin kuvauksen herättämänä tulin kuitenkin epävarmaksi ja pyydän siitä syystä Sauli Niinistöä vahvistamaan aikomustani kertomalla selväsanaisesti, mikä on hänen mielestään aiheuttanut ruotsalaisen yhteiskunnan muuttumisen minun elinaikanani sekä millä keinoin hän aikoo estää samanlaisen kehityskulun toistumisen omassa maassamme.

Saman saavat toki kertoa muutkin ehdokkaat. Toistaiseksi olen havainnut vain Laura Huhtasaaren (ps) kertoneen konkreettisesti näkemyksistään. Mikäli Sauli Niinistö tai joku muu ehdokas ei esitä yhtä uskottavaa näkemystä kuin hän, teen asiasta omat johtopäätökseni.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Turvallisuuskysymyksiä ja seurauksia
Sauli Niinistön suosio ja kävelevä katastrofi
Anna Kontula ja Ruotsin uusi normaali

sunnuntai 7. tammikuuta 2018

12 000 vuoden lämpömittari tarjosi yllätyksen

Nature julkaisi raportin, jossa kerrottiin Antarktiksen jäässä olevista ilmakuplista löytyneiden jalokaasujen konsentraatiosta. Tai oikeastaan siitä, että niiden perusteella oli tehty toistaiseksi tarkin aikasarja globaalien valtamerten pintavesien lämpötiloista noin 20 000 - 8 000 vuotta sitten.

Tämän historiallisen lämpömittarin taustalla on muutama hyvin perusteltu oletus. Ensinnäkin maapallon ilmakehän oletettiin (ja tiedetään) olevan globaalisti sekoittunut, toiseksi jalokaasujen oletettiin (ja tiedetään) olevan inerttejä eli ne eivät juurikaan reagoi muiden yhdisteiden kanssa. Ja kolmanneksi jalokaasujen liukenemisen veteen (valtameriin) oletettiin (ja tiedetään) olevan suoraan riippuvainen sen lämpötilasta.

Raportin suurin merkitys on siinä, että nyt julkaistu historiallinen lämpötilavaihtelu auttaa ilmastotutkijoita kehittämään ja kalibroimaan mallinsa entistä paremmiksi, minkä seurauksena myös tulevaisuuteen ulottuvat skenaariot ovat aiempaa luotettavampia. Ja niiden pohjalta tehtävät käytännön ratkaisut siten paremmin perusteltuja.

Ottaen huomioon sen suunnattoman taloudellisen kustannuksen, joka Pariisin ilmastosopimuksesta on seurannut (ja seuraa) eri valtioille - ja erityisesti Suomen kaltaisille kehittyneille maille - on uutinen luonnollisesti hyvä. Olisihan se kurjaa, mikäli lämpenemisen torjuntaan käytettäisiin turhaan valtavia määriä rahaa.

Mutta mitä Nature-lehden artikkelin julkaisseet tutkijat sitten löysivät?

Ensinnäkin he havaitsivat, että globaali valtamerten pintavesien lämpötila korreloi erittäin hyvin Antarktisen alueen lämpötilojen kanssa. Toiseksi valtamerten lämpötila korreloi erittäin täsmällisesti ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden kanssa - siis ilman viivettä kumpaankaan suuntaan - paitsi nuoremmalla Dryas-jaksolla.

Tuolloin, noin 12 000 vuotta sitten, valtameret lämpenivät noin 1,7 kertaa nopeammin kuin nykyisin - ja tuo lämpeneminen pysähtyi satoja vuosia aiemmin kuin ilmakehän lämpeneminen ja hiilidioksidipitoisuuden kasvu. Tutkijoilla ei ollut selitystä näihin nuoremman Dryas-kauden tapahtumiin, mutta havainto osoittaa, ettei nykyinen valtamerten lämpenemisnopeus ole maapallon historiassa ainutlaatuista - ja että globaaleja ilmastomalleja tulee sen takia edelleen kehittää.

Koska  tässä käsitellyn tutkimuksen mukaan Antarktiksen alueella näyttäisi olevan keskeinen merkitys maapallon valtamerten (ja ilmaston) lämpötilojen kehittymiselle, päätin kopioida alle NASA:n nettisvulta Antarktiksen mannerjään koon historiallisen kehityksen.


Kuvasta nähdään, että toisin kuin pohjoisnavan jääpeite, on etelämantereen jäämassan laajuus kasvanut tilaston alkamisesta jatkuvasti noin vuoteen 2015 asti, minkä jälkeen se on pienentynyt nopeasti.

Jatkossa tulee siten olemaan mielenkiintoista nähdä, miten tämä vaikuttaa valtamerten ja ilmakehän lämpötilojen kehitykseen tulevina vuosina. Ja jatkuuko Antarktiksen jääpeitteen koon nopea pieneneminen myös tulevina vuosina, vai palautuuko se kasvihuonepäästöjen jatkuvasta kasvusta huolimatta vielä ennalleen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Mikä ajaa kehitysmaalaisia Euroopan Unioniin?
Kuinka ilmastonmuutos näkyy arktisessa jääpeitteessä?
Hiilidioksidi ja lämpötila seuraavat toisiaan



lauantai 6. tammikuuta 2018

Ovatko pedofiilin vai lasten ihmisoikeudet tärkeämpiä?

Helsingin Sanomat kertoi, että Puolassa on päätetty julkaista oikeudessa tuomittujen pedofiilien nimet, kuvat, syntymäajat ja asuinalueet. Kieltämättä ikävä temppu niille ihmisille, joiden seksuaalinen teko on kohdistunut lapsiin.

Tietojen julkaisemisen taustalla on epäilemättä tieto siitä, että pedofilia itsessään luokitellaan parantumattomaksi sairaudeksi, vaikka suurin osa pedofiileistä tunnistaa taipumuksensa vaarallisuuden lapsille ja pystyy pidättäytymään himoistaan. Sekä se, että pedofiilisten rikosten uusiutumisriski on korkea.

HS:n jutussa kerrottiin myös, että päätöksen vastustajien mukaan tietojen julkaiseminen pedofiililista vaikeuttaa rikoksesta tuomitun ja rangaistuksensa suorittaneiden henkilöiden sopeutumista takaisin yhteiskuntaan. Lisäksi joku saattaa intoutua vihahyökkäyksiin heitä vastaan. Tämä kaikki on tietenkin mahdollista ja sellaisenaan ei-toivottavaa.

Puolan ratkaisussa onkin viime kädessä kyse siitä, kenen ihmisoikeudet ovat tärkeämmät. Eli onko lapsen oikeus turvalliseen lapsuuteen tärkeämpi kuin pedofiilin oikeus tavalliseen elämään tämän sovitettua rangaistuksensa.

Sama koskee tietenkin monia muitakin rikoksia. Kuten sitä, että onko murhaajan tai raiskaajan oikeus palata rangaistuksen jälkeen yhteiskuntaan suurempi kuin ihmisten oikeus olla turvassa häneltä?

Pohdin tätä kysymystä tässä blogissa ensimmäisen kerran heinäkuussa 2010 Porvoon hampurilaisjonoampumisen jälkeen. Silloin päädyin seuraavaan päättelyketjuun.

"Jos tietyn tyyppisen rikoksen takia vankilaan joutuneilla henkilöillä on rikoksen uusiessaan keskimäärin yksi uhri, voitaisiin tästä rikostyypistä tuomitut päästää vapaaksi vain, mikäli heidän tilastollinen riskinsä uusia teko on alle puolet. Jos taas tietynlaisen rikoksen tehneiden uusiessa rikoksen uhriluku on keskimäärin kaksi, voitaisiin kyseisen rikostyypin tehneitä vapauttaa vankilasta vain, mikäli uusijoita on tilastojen mukaan vain kolmannes vapautetuista. Ja niin edelleen..."

Duodecimissa julkaistun artikkelin mukaan pedofiileillä saattaa olla jopa kymmeniä uhreja. Lisäksi "pisimpään hyväksikäytön kohteena olleista ja tilanteen paljastuessa täysin vaille perheen tukea jääneistä huomattava osa samaistui hyväksikäyttäjään, käytti runsaasti päihteitä ja syrjäytyi sosiaalisesti. He saattoivat itse toimia vuorostaan lasten hyväksikäyttäjinä."

Kaiken edelle kirjoittamani perusteella olen taipuvainen asettamaan lasten oikeuden turvallisuuteen pedofiilien yhteiskuntaan palaamisoikeuden edelle. Ja siksi hyväksymään Puolan päätöksen heitä koskevien yksityiskohtaisten tietojen julkaisemisesta.

Samaan hengenvetoon totean, että pedofiliaa sairastaville ihmisille tulisi olla aina matalan kynnyksen pääsy hoitoon. Jos pedofiili tunnistaa sairautensa ja sen ilmentämisen aiheuttaman tuhon mahdollisille uhreille, ja pyrkii hallitsemaan himojansa, on kaikkien etu, että hän saa sairautensa hallintaan mahdollisimman vahvan tuen yhteiskunnalta. 

Tämä siis jo ennen kuin yhtäkään rikosta on tapahtunut. Kuten tiedämme, on ennaltaehkäisy aina parempi kuin jälkien paikkaileminen. Näin myös pedofilian kohdalla.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Maahanmuuttajanuoriin kohdistuvilla vapaudenriistoilla ja väkivallalla on seurauksia
HS salailee demari-insestiraiskaajaa
Väkivaltarikollisten ja muiden ihmisoikeuksista

perjantai 5. tammikuuta 2018

Viiden prosentin nainen

Suomessa valitaan uusi presidentti muutaman viikon kuluttua. Siitä huolimatta asiasta ei ole juurikaan puhuttu. Syy lienee siinä, että Sauli Niinistön voitto näyttää varmalta - eikä lehdistöllä näyttäisi olla tarvetta muuttaa tätä odotusarvoa.

Toki lehdet ovat julkaisseet mielipidekyselyjä presidenttiehdokkaiden suosiosta, mutta niistäkään ei ole oikein saanut suuria uutisia, koska muutokset ovat olleet olemattomia. Niinistö on omissa lukemissaan, Haavisto yli kymmenen prosentin kannatuksessa ja muiden suosio yleensä enintään kolmen prosentin tasolla.

Tänään Yleisradio julkaisi kuitenkin uusimman oman gallupkyselynsä tulokset. Ja niissä nähdään lopultakin pieni liikahdus.

Toki Niinistö on edelleen ylivoimainen. Häntä kannattaa tämän kyselyn mukaan peräti 72 prosenttia äänestäjistä. Haavisto puolestaan kulkee tavan mukaan kakkosena noin kymmenen prosentin suosiolla.

Mutta muiden kohdalla näkyy pilkahdus uutta. Etenkin Laura Huhtasaaren kannatus näyttäisi lähteneen nousuun: häntä kannatti nyt viisi prosenttia vastanneista, kun marraskuussa lukema oli neljä ja lokakuussa kolme prosenttia. Taustalla saattavat olla vaalikoneet, joiden mukaan Huhtasaaren näkemykset vastaavat selvästi parhaiten äänestäjien tahtoa.

Tosiasia kuitenkin on, ettei Niinistöllä tule ilman jonkinlaista skandaalia olemaan mitään vaikeuksia uusia valtakirjansa. Ja itse asiassa todellista kilpailua ei ole myöskään tulossa sinänsä merkityksettömästä kakkossijasta: onhan Haavistolla edelleen kaksinkertainen kannatus verrattuna Huhtasaareen.

Niinpä Ylen uusimmasta gallupkyselystä ei olisi tullut tämänkään blogikirjoituksen aihetta, ellei Ilta-Sanomien Timo Haapala näyttäisi säikähtäneen Huhtasaaren nousua. Hän nimittäin otti ja kirjoitti tänään - nelisen tuntia Ylen gallupin julkaisemisen jälkeen - kolumnin, jonka mukaan "Huhtasaaren kummalliset näkemykset paljastavat ehdokkaan heikot eväät" ja "kansa... ei tunnu ymmärtävän ehdokasta, joka ei vakuuta asiaosaamisellaan".

Haapalan avautumisesta ei voi tehdä kuin yhden johtopäätöksen. Maamme punavihreään journalistikuntaan - ja sen taustalla naruja veteleviin toimeksiantajiin - näyttää vuosien 2011 ja 2015 jälkeen iskenyt valtava persupelko. Niin valtava, että jopa viiden prosentin nainen ansaitsee joutua mustamaalauskirjoitelman aiheeksi.

Tämä on äärimmäisen mielenkiintoista.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Äänestäjien näkemykset käyvät parhaiten yhteen Laura Huhtasaaren kanssa
Presidenttiehdokkaidemme arvot punertavat
Laura Huhtasaari ja vakaumuksen vapaus

torstai 4. tammikuuta 2018

Onko Trump palestiinalaisten Joulupukki?

Periaatteessa ihmisten rahat elämiseen tulevat työnantajalta vastineeksi tehdystä työstä. Tai yrittäjän tapauksessa asiakkaalta tavaraa tai palvelusta vastaan. Kummassakaan tapauksessa rahan antajaa ei kiinnosta se, miten sen saaja elää muuta elämäänsä.

Tähän ajatuksenjuoksuun on kuitenkin ollut muutamia poikkeuksia. Esimerkiksi Joulupukin on sanottu tuovan lahjoja vain kilteille lapsille. Samoin vanhemmat usein uhkaavat lapsiaan viikkorahojen menetyksellä, elleivät nämä käyttäydy toivottavasti, mutta jatkavat rahan syytämistä lopputuloksesta huolimatta. Kuten Joulupukkikin lahjojen antamista. 

Kansainvälisessä skaalassa kehitysapua on annettu perinteisesti siksi, että vastaanottaja näyttäisi olevan ongelmissa ja tarvitsee apua. Tämä on periaatteessa pyyteetöntä apua ilman taka-ajatuksia, ellei sellaiseksi lasketa toivetta kehitysmaan noususta omille jaloilleen. 

Sotilasapua on taas annettu maailman sivu vain vastikkeellisena eli oman aseman ja vaikutusvallan kasvattamiseksi. Hyvänä esimerkkinä on Venäjän ja Syyrian Assadin välinen suhde, jossa ensimmäinen ostaa jälkimmäiseltä asemapaikan Lähi-idässä. Tai Yhdysvaltain ja Israelin suhde, jossa jälkimmäinen pysyy ensimmäisen uskollisena liittolaisena samalla maailmankolkalla. 

Viime päivinä presidentti Donald Trump näyttää sotkeneen sotilasavun periaatteet kehitysapuun. Tarkoitan tällä sitä, että hän on ilmoittanut maansa toimivan jatkossa palestiinalaisten rahamassina ainoastaan, mikäli nämä käyttäytyvät kunnolla ja kauniisti. 

Palestiinalaiset ovat puolestaan reagoineet Trumpin uhkauksiin hemmotellun lapsen kaltaisesti: heidän mukaansa "Jerusalem ei ole myytävänä, ei kullasta eikä hopeasta". Toisin sanoen palestiinalaiset näyttäisivät luottavan siihen, että Trump vain uhkailee lasten vanhempien tai Joulupukin lailla, mutta ei viime kädessä kuitenkaan vedä rahamassiaan pois heidän saataviltaan.

Aika näyttää ovatko palestiinalaiset oikeassa. Yksi heidän trumpinkuvistaan - eli Joulupukki - on tiettävästi taruolento, vaikka kaikki ovatkin nähneet hänet. Ja rahaa antavia vanhempien altruismia selittää yhteinen geneettinen intressi lastensa kanssa.  

Jatkossa jää siten nähtäväksi se, onko Donald Trump taruolento. Vai näkeekö hän palestiinalaisissa omat lapsensa. Kävi niin tai näin, niin uskon - mikäli Trump toteuttaa uhkauksensa rahamassin sulkemisesta - että Pyhän maan kymmeniä vuosia jumissa olleet palaset saattavat olla liikahtamassa aivan uuteen asentoon.

Lopputulos on varmasti kaoottisen prosessin seuraus, eikä sellaisena ennustettavissa. Ensireaktioiden jälkeen alueen tilanne voi päätyä yhtä hyvin joko nykyistä hankalampaan tilanteeseen tai mahdollisesti jopa ratketa odottamattomalla tavalla. Tosiasia kuitenkin lienee, ettei Pyhään maahan saada rauhaa ainakaan ilman oleellisia muutoksia käynnissä oleviin prosesseihin. 

Juuri sellaisen on presidentti Trump juuri nyt laukaissut. Toivottavasti lopputulos on pikemminkin yllättävä kuin viime vuosikymmenten tapahtumien valossa odotettu. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

keskiviikko 3. tammikuuta 2018

Todellinen monikäyttöluonnonvara

Helsingin Sanomat julkaisi mielenkiintoisen tutkimustuloksen. Sen mukaan puut kasvavat nopeammin kaupungeissa kuin maaseudulla. Syynä eroon on kaupunkien lämpösaarekeilmiö, eli se, että kaupungeissa on ympäröivää maaseutua lämpimämpää.

Jutun mukaan puut kasvavat kaupungeissa noin 25 prosenttia nopeammin kuin maaseudulla. Siis neljänneksen: se on varsin paljon. Lisäksi jutussa kerrottiin, että yleinen ilmaston lämpeneminen on lisännyt puiden kasvua vuodesta 1960 noin 17 prosentilla. Ei vähäinen määrä sekään.

Metsien kasvun nopeutumista on tutkittu myös Suomessa. Meillä metsien kasvu on lisääntynyt noin 0,7 kuutioita hehtaarilla 1970-luvulta lähtien. Tuosta noin 20 prosentin muutoksesta noin kolmannes on johtunut ilmastonmuutoksesta ja muista ympäristötekijöistä.

Loput eli suurin osa muutoksesta on kuitenkin seurausta ns. tehometsätaloudesta, jonka ansiosta metsien kasvu on palautunut monisatavuotisen tervanpolton ja harsintahakkuiden jäljiltä. Hyvä näin, sillä yhä ripeämmin kasvavat metsät tarjoavat samanaikaisesti mahdollisuuden sekä maamme talouden edistämiseen, maaseudun asuttuna pitämiseen, kasvihuonekaasujen sitomiseen että luontomme suojeluun.

Voidaankin sanoa, että suomalainen pitkäjänteinen metsätalous on tuottanut maallemme oikein todellisen monikäyttöluonnonvaran. Käyttäkäämme sitä siis monipuolisesti ja harkiten niin, että kokonaisuudesta muodostuu meille, jälkipolville ja ympäristölle mahdollisimman paljon hyvää - siis huomioiden niin ekonominen, sosiaalinen kuin ekologinenkin kestävyys.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Johtuivatko metsäkuolemat happosateista?
Tutkijoilta uusi metsäkannanotto
Tutkijoiden biotalousjulkilausumasta

tiistai 2. tammikuuta 2018

Defaulttina vakiot tuntomerkit

Heureka on vantaalainen tiedekeskus, jonka tarkoituksena on esitellä tieteen saavutuksia suurelle yleisölle. Valitettavasti alueesta on tullut ajoittain myös nuorison rellestämispaikka - ja jopa vaarallinen siellä liikuskeleville.

Viimeisin väkivaltainen yö sattui vuodenvaihteeseen. Silloin noin kymmenen nuoren joukko mellasti Heurekan edustalla ja hyökkäsi ainakin kahden ihmisen kimppuun ryöstötarkoituksessa.

Asiasta kertonut Vantaan Sanomien uutinen ei kuvaillut väkivaltaista joukkiota muuten kuin mainitsemalla sen koostuvan 15-18-vuotiaista nuorista. Kommenttipalstan lukijat sen sijaan näyttävät uskovan yksimielisesti, että kyseessä on maahanmuuton lieveilmiö.

Kommentoijien näkemys ei ollut yllätys, sillä samoilla seuduilla on aiemmin liikuskellut väkivaltaisia maahanmuuttajajoukkioita. Ja toki muuallakin pääkaupunkiseudulla.

Tapaus on malliesimerkki siitä, mitä tapahtuu kun rikosuutisesta jätetään pois tekijöiden kuvaus. En tietenkään ota tässä mitään kantaa tekijöiden etniseen taustaan, mutta totean, että nykyisellä uutisointitavalla kaikki maassamme tapahtuneet väkivaltauutiset liitetään ajan myötä maahanmuuttajiin riippumatta heidän syyllisyysasteestaan.

Vantaan Sanomien kommentoijan mukaan "enää ei tartte kertoa edes tuntomerkkejä kun ne on defaulttina vakiot".

Tässä tilanteessa olisikin hyvä, mikäli lehdistö ja myös poliisi voisivat pohtia sitä, että onko etnisten tuntomerkkien mainitsematta jättäminen hyvä tapa vähentää kanta- ja uussuomalaisten välistä polarisaatiota. Vai olisiko sittenkin parempi lähteä siitä, että yritetään rakentaa näiden ryhmien välille luottamusta kertomalla aina ja kaikissa tapauksessa myös rikoksesta epäiltyjen etniseen alkuperään viittaavat tunnistetiedot.

Avoimen ja rehellisen tiedottamisen seurauksena maahanmuuttajiin kansan parissa liitettyjen rikosten määrä olisi todennäköisesti pienempi kuin nykytilanteessa - mutta kuitenkin todellisuutta vastaava. Ellei se sitten ole vieläkin suurempi kuin mitä tilastot kertovat.

Perään siis tässäkin blogissa moneen moneen kertaan mainitsemani Paasikiven oivalluksen - tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku - tunnustamista ja hyödyntämistä. Onhan selvää, ettei taloa sen enempää kuin yhteiskuntaakaan voi rakentaa valheella rakennettujen perustusten varaan. Näin siitä huolimatta, että niin poliisi kuin lehdistökin tuntuvat uskovan sellaiseen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Rasistileiman julma seuraus?
Vantaalle ilmaantui pahoinpitelevä nuorisojoukko
Löyhä joukkoväkivalta, suomalainen oikeus ja illuusio vaaleissa vaikuttamisesta

maanantai 1. tammikuuta 2018

Onko eurooppalaisten elätettäväksi pääseminen suurin ihmisoikeus?

Helsingin Sanomat uutisoi, että Libyasta Välimeren yli Italiaan tulevien kehitysmaalaisten määrä putosi vuonna 2017 noin kolmannekselle verrattuna edelliseen vuoteen 2016. Vähennystä tuli erityisesti loppuvuonna sen jälkeen kun Italia ja Libya pääsivät yhteisymmärrykseen ihmissalakuljetusongelman hoitamisesta.

HS ei olisi HS, ellei se olisi sisällyttänyt juttuunsa kritiikkiä nähtyä ja omasta mielestäni positiivista kehitystä kohtaan. Lehden mukaan ihmisoikeusjärjestöt ovat arvostelleet sopimusta siitä, että ihmissalakuljetuksen vastainen työ Libyassa vain jättää siirtolaiset jumiin Libyaan vaikeisiin oloihin.

Näkemys vaatii muutaman kommentin. Ensinnäkin siksi, että HS:n uutisen lopussa mainittiin Välimerellä kuolleen vuonna 2017 "vain" 2 833 ihmistä, kun vielä vuonna 2016 siellä kuoli 4 581 henkilöä. Näyttäisi siltä, että Italian ja Libyan sopimus - sekä siitä seurannut muutos ihmisoikeusjärjestöjen toimintaedellytyksissä - on säästänyt vuodessa lähes 2000 ihmistä hukkumiskuolemalta.

Toiseksi lienee selvää, että jos matka Eurooppaan päättyy eurooppalaisten lihapatojen ääreen pääsemisen sijasta epäinhimillisiin oloihin Libyassa, ei kotipuoleen kantautuva tieto siitä ainakaan kannusta uusia tulijoita lähtemään vaaralliselle matkalle. Sen seurauksena myös Välimeren kuolemat vähenevät ja kantaväestön ylivoimaisen enemmistön vastustama eurooppalaisten yhteiskuntien muutosprosessi hidastuu.

Tuosta yhteiskunnan muutoksestahan saimme joulun aikaan yhden sinänsä vähäpätöisen esimerkin kun maahanmuuttajataustainen nainen syytti satojen vuosien ajan jouluumme kuulunutta tiernapoikaesitystä rasistiseksi, koska näytelmässä murjaanien kuninkaan kasvot maalataan esitystä varten mustiksi. Surulliseksi tapauksen teki se, että tavaratalo Stockmann poisti henkilökuntansa tekemän esityksen yhden kulttuurin monimuotoisuudesta ja perinteistä ymmärtämättömän maahanmuuttajan purkauksen seurauksena.

Nähtäväksi jää katoaako tiernapojat suomalaisesta kulttuuriperimästä tapahtuneen seurauksena. Pidän sitä mahdollisena, koska asialla ei juurikaan ole merkitystä useimpien suomalaisten kannalta ja ihmisten näkemyksiä ohjaileva media on täynnä perinteistä kulttuuriamme vastustavia toimittajia. Siten tälle kulttuurimme pitkälle perinteelle ei mahdollisesti löydy puolustajia senkään vertaa kuin toiselle vanhalle perinteellemme eli suvivirrelle, jota myös monet uskonnottomat ihmiset puolustivat.

Jäin miettimään, että voiko tästä kaikesta vetää sen johtopäätöksen, että ihmisoikeusjärjestöjen mielestä eurooppalaisten veronmaksajien elätettäväksi pääseminen on suurempi ihmisoikeus kuin hengissä säilyminen. Tai että se on suurempi ihmisoikeus kuin eurooppalaisten ihmisten oikeus säilyttää elinympäristönsä sellaisena kuin he itse haluavat. Tai että se on suurempi ihmisoikeus kuin kantaväestön oikeus omaan kulttuuriinsa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Amnesty ei yllätä eikä ymmärrä
Yhteiskunnan muutoksessa uusi askel
96% suomalaisista haluaa rajoittaa EU:n ulkopuolelta tulevaa maahanmuuttoa

Kiitos ajatuksen lukemisesta

Tervetuloa uudelleen!