lauantai 6. tammikuuta 2018

Ovatko pedofiilin vai lasten ihmisoikeudet tärkeämpiä?

Helsingin Sanomat kertoi, että Puolassa on päätetty julkaista oikeudessa tuomittujen pedofiilien nimet, kuvat, syntymäajat ja asuinalueet. Kieltämättä ikävä temppu niille ihmisille, joiden seksuaalinen teko on kohdistunut lapsiin.

Tietojen julkaisemisen taustalla on epäilemättä tieto siitä, että pedofilia itsessään luokitellaan parantumattomaksi sairaudeksi, vaikka suurin osa pedofiileistä tunnistaa taipumuksensa vaarallisuuden lapsille ja pystyy pidättäytymään himoistaan. Sekä se, että pedofiilisten rikosten uusiutumisriski on korkea.

HS:n jutussa kerrottiin myös, että päätöksen vastustajien mukaan tietojen julkaiseminen pedofiililista vaikeuttaa rikoksesta tuomitun ja rangaistuksensa suorittaneiden henkilöiden sopeutumista takaisin yhteiskuntaan. Lisäksi joku saattaa intoutua vihahyökkäyksiin heitä vastaan. Tämä kaikki on tietenkin mahdollista ja sellaisenaan ei-toivottavaa.

Puolan ratkaisussa onkin viime kädessä kyse siitä, kenen ihmisoikeudet ovat tärkeämmät. Eli onko lapsen oikeus turvalliseen lapsuuteen tärkeämpi kuin pedofiilin oikeus tavalliseen elämään tämän sovitettua rangaistuksensa.

Sama koskee tietenkin monia muitakin rikoksia. Kuten sitä, että onko murhaajan tai raiskaajan oikeus palata rangaistuksen jälkeen yhteiskuntaan suurempi kuin ihmisten oikeus olla turvassa häneltä?

Pohdin tätä kysymystä tässä blogissa ensimmäisen kerran heinäkuussa 2010 Porvoon hampurilaisjonoampumisen jälkeen. Silloin päädyin seuraavaan päättelyketjuun.

"Jos tietyn tyyppisen rikoksen takia vankilaan joutuneilla henkilöillä on rikoksen uusiessaan keskimäärin yksi uhri, voitaisiin tästä rikostyypistä tuomitut päästää vapaaksi vain, mikäli heidän tilastollinen riskinsä uusia teko on alle puolet. Jos taas tietynlaisen rikoksen tehneiden uusiessa rikoksen uhriluku on keskimäärin kaksi, voitaisiin kyseisen rikostyypin tehneitä vapauttaa vankilasta vain, mikäli uusijoita on tilastojen mukaan vain kolmannes vapautetuista. Ja niin edelleen..."

Duodecimissa julkaistun artikkelin mukaan pedofiileillä saattaa olla jopa kymmeniä uhreja. Lisäksi "pisimpään hyväksikäytön kohteena olleista ja tilanteen paljastuessa täysin vaille perheen tukea jääneistä huomattava osa samaistui hyväksikäyttäjään, käytti runsaasti päihteitä ja syrjäytyi sosiaalisesti. He saattoivat itse toimia vuorostaan lasten hyväksikäyttäjinä."

Kaiken edelle kirjoittamani perusteella olen taipuvainen asettamaan lasten oikeuden turvallisuuteen pedofiilien yhteiskuntaan palaamisoikeuden edelle. Ja siksi hyväksymään Puolan päätöksen heitä koskevien yksityiskohtaisten tietojen julkaisemisesta.

Samaan hengenvetoon totean, että pedofiliaa sairastaville ihmisille tulisi olla aina matalan kynnyksen pääsy hoitoon. Jos pedofiili tunnistaa sairautensa ja sen ilmentämisen aiheuttaman tuhon mahdollisille uhreille, ja pyrkii hallitsemaan himojansa, on kaikkien etu, että hän saa sairautensa hallintaan mahdollisimman vahvan tuen yhteiskunnalta. 

Tämä siis jo ennen kuin yhtäkään rikosta on tapahtunut. Kuten tiedämme, on ennaltaehkäisy aina parempi kuin jälkien paikkaileminen. Näin myös pedofilian kohdalla.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Maahanmuuttajanuoriin kohdistuvilla vapaudenriistoilla ja väkivallalla on seurauksia
HS salailee demari-insestiraiskaajaa
Väkivaltarikollisten ja muiden ihmisoikeuksista

15 kommenttia:

  1. "Mikko Parantainen julkaisee netissä pedofiilien nimiä ja kuvia. Hän uskoo, että julkinen häpeärangaistus ennaltaehkäisee uusia rikoksia."

    https://yle.fi/uutiset/3-7432073

    "Oikeusoppineet eivät osaa sanoa suoraan, onko tuomittujen seksuaalirikollisten tietojen julkaisu laitonta.
    Kyse on lain harmaasta alueesta, johon ei ole selkeää viranomaiskantaa."

    "Mikko Parantainen vetoaa julkaisemisessaan siihen, että käräjäoikeuden asiakirjat ovat joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta julkisia.
    Kuka tahansa voi tilata saman asiakirjan ja nähdä tuomitun tiedot."

    https://yle.fi/uutiset/3-7433577

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistelen, että Parantainen sai ehdotonta linnaa jonkun tuomion & tietojen julkaisemisesta vuonna 2017?

      Poista
    2. Tuo tapaus palautui mieleeni tätä kirjoittaessani. Ainakin käräjäoikeus tuomitsi hänet ehdolliseen, mutta en tiedä menikö tapaus korkeampiin oikeusasteisiin tai onko sitä ratkaistu.

      Sinänsä näen kyllä jonkinlaisen eron yksityisellä ja julkisella toiminnalla tällaisissa asioissa. Jos yksityinen toiminta katsotaan laittomaksi, olisi kohtuullinen näpäytys mielestäni voinut olla esimerkiksi neljä päiväsakkoa, ei korvauksia eikä myöskään vastapuolen oikeuskulujen maksuvelvoitetta.

      Kyllä asia tulisi kaikille tahoille silläkin selväksi.

      Poista
  2. Kuuluuko oikeudessa tuomittujen pedofiilien nimien julkaiseminen siihen syntisäkkiin, jonka EU on kerännyt Puolaa vastaan?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tiedä, eikä asialla liene ainakaan puolalaisten mielestä sen suurempaa merkitystä. He ovat joka tapauksessa päättäneet yrittää suojella lapsiaan pedofiileiltä.

      Poista
  3. Monille näyttää olevan tärkeämpää kostonhimon tyydyttäminen,
    kuin mahdollisimman tehokas seksuaalirikosten ennaltaehkäisy.
    Miksi ei ole helposti saatavilla itseä häiritsevän seksuaalisuuden
    heikentämiseen tai poistamiseen soveltuvia lääkkeitä?
    Aina seuraavilla Wikipedian sivuilla on mainittu sellaisia aineita.
    https://en.wikipedia.org/wiki/Chemical_castration
    https://en.wikipedia.org/wiki/Anaphrodisiac
    Valitettavasti sanaa pedofiili käytetään usein väärin lapsen seksuaalisen hyväksikäyttäjän synonyyminä, vaikka kaikki pedofiilit eivät ole sellaisia.

    VastaaPoista
  4. Moniko pedofiili on itse ollut pedofiilin uhri? Onko tätä tutkittu? Jos pedofiilit voidaan tunnistaa ja heidät eristetään, niin loppuuko pedofilia siihen?

    VastaaPoista
  5. Joissain jenkkilän osavaltioissa pedofiilit pääsevät tuomionsa kärsittyään vapaiksi vasta, kun suostuvat valvotusti tehtyyn kemialliseen kastraatioon ja muihin mitä lie terapioihin jne. Minusta tuota sietäisi kokeilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maksimaalista tehokkuutta haettaessa voitaisin yhdistää Puolan ja USA:n metodit tarjoamalla vankilasta vapautuvalle pedofiilille kaksi vaihtoehtoa.

      Hän pääsee vapauteen incognito, jos suostuu kemialliseen kastraatioon ja terapiaan. Mikäli ne osoittautuisivat riittämättömiksi, olisi vuorossa kirurginen kastraatio. Siitä pedofiili saisi syyttää vain itseään.

      Tai hän vapautuu rikoksentekovälineet toimintakunnossa, mutta hänen asuinalueensa kaikille asukkaille jaetaan hänen kuvansa nimellä, syntymäajalla ja rikosrekisterillä varustettuna. Tietoja myös päivitetään sitä mukaa, mitä pedofiili niitä kenties muuttaa.

      Valinta ja siitä seuraava vastuu olisivat kuitenkin pedofiilin omissa käsissä.

      Poista
  6. Mitenkäs tämän istuvan presidentin touhut kummityttönsä kanssa mahtavatkaan sopia laillisuuden puitteisiin?

    Jenni

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luultavastikaan ei mitenkään, jos eivät ole biologista sukua ja molemmat ovat aikusisia täysvaltaisia ihmisiä, vaikka en kannata Niinistöä, niin tuo on aika typerä asia pressanvaaleissa ..

      Poista
  7. Siis tuskin on laitonta, jos nyt sattui teksti vähän menee mutkalle :)

    VastaaPoista
  8. Luulisin että lähitulevaisuudessa kaikki pedofiilit ja taparikolliset sirutetaan. Ei ole mitään mieltä laskea esimerkiksi huumerikollisia vapaalle jalalle ilman varotoimenpiteitä.

    VastaaPoista
  9. Rikosten uusimisesta. Niuvanniemen ylilääkäri psykiatrian professori Panu Hakola kirjoitti muistini mukaan Suomen Lääkärilehdessä 1970-luvun puolivälissä tutkimuksen henkrikoksen uusimistodennäköisyydestä. Tarkkoja lukuja en muista 1-2 lahdanneen osalta, mutta 3 tapetun jälkeen prosenttiluku oli täydet 100.
    Tuskin pedofiileillä rikostensa lukemat ovat tuota pienemmät.
    Yheiskunta on suojattava murhaajilta ja muilta vakavia rikoksia tekeviltä rikoksenuusijoilta. Kyseessä ei ole rikollisten rankaisu vaan viattomien kansalaisten suojelu suuren riskin rikollisilta.

    VastaaPoista
  10. Ennalta ehkäisevässä mielessä olisi viisasta olla ottamatta maahan sellaisia ihmisiä, joiden uskonnossa pedofilia on hyväksyttyä.

    VastaaPoista

Kiitos ajatuksen lukemisesta

Tervetuloa uudelleen!